-
Pelastustoiminnan lehtori, DI
Ikä: 41“Kehittyvän Kokemäen puolesta!”
Olen 41-vuotias pelastustoiminnan lehtori. Koulutukseltani olen tietotekniikan diplomi-insinööri. Perheeseen kuuluvat vaimo sekä 3- ja 9-vuotiaat tyttäret. Toimin Kokemäellä toisen kauden kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Olen myös Satakunnan maakuntavaltuuston jäsen.
Jäljellä olevien koulujen ja päiväkotien toiminta täytyy pitää laadukkaana. Varhaiskasvatuksessa täytyy myös perhepäivähoito säilyttää vaihtoehtona ja siihen tulee panostaa entistä enemmän. Kansalaisopiston osalta tulee liittyä Sataopistoon, jossa jo mm. Harjavalta ja Huittinen ovat. Opetustunnin hinta on omana tuotantona kaksinkertainen Sataopistoon verrattuna ja opetustarjonta huomattavasti suppeampi.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueelle, mutta esimerkiksi liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalvelut ovat edelleen kuntien vastuulla. Suurelta osin kaupungin ei kannata näitä järjestää omana tuotantona vaan tukea lukuisia yhdistyksiä, jotka meillä näitä palveluita tuottavat. Kokemäen kaupunki leikkasi tälle vuodelle yhdistysavustuksia. Tein kaupunginvaltuustossa vastakkaisen esityksen, mutta Perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki muut puolueet halusivat tämän leikkauksen tehdä. Tulevalla valtuustokaudella yhdistysavustukset tulee vähintäänkin palauttaa aiemmalle tasolle ja mielellään jopa nostaa sen yläpuolelle.
Kokemäen tulee olla aktiivinen hankkiakseen teollisia investointeja kaupungin alueelle. Tätä varten täytyy olla valmista infraa ja tontteja. Pitää siis uskaltaa ottaa myös hieman riskejä. Mitään ei voi voittaa, jos ei edes yritä! Samalla pitää kuitenkin huolehtia ympäristön viihtyisyydestä. Rakentamisen pitää olla suunnitelmallista ja hallittua. Lisäksi kaupunkiympäristöä pitää muutenkin kehittää viihtyisämpään suuntaan. Lisääntyvät työpaikat ja viihtyisä elinympäristö ovat tekijöitä, joilla voimme kääntää laskevan asukasluvun suunnan. Tämä on lähes tulkoon elämän ja kuoleman kysymys Kokemäelle ja sen tulevaisuudelle.
Kokemäen suurimpia ongelmia on väkiluvun nopea lasku. Kokemäen elinvoimaisuuden kannalta tämä kierre pitäisi saada hyvin nopeasti katkaistua. Tähän tarvitsemme toimivat palvelut - erityisesti varhaiskasvatus ja koulut - sekä työpaikkoja. Myös ympäristön tulee olla viihtyisä. Meidän tulee siis huolehtia toimivasta ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, jossa on myös vaihtoehtoja kuten perhepäivähoito, sekä laadukkaista kouluista. Valitettavasti kouluverkko on jo supistettu aivan minimiin. Tarvitsemme myös investointeja työpaikkojen saamiseksi Kokemäelle. Datakeskus on hyvä alku ja meidän pitää edelleen edistää aktiivisesti akkutehdasinvestoinnin toteutumista. Teollisuustontteja pitää olla saatavilla, jotta saisimme tuleviakin investointeja toteutumaan. Ympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota kaupunkiympäristön suunnitteluun. Rakentamisen pitäisi olla suunnitelmallisempaa ja miettiä tarkemmin mitä rakennetaan ja mihin. Ihmisten viihtyisyyteen vaikuttavat lisäksi laajat harrastusmahdollisuudet. Kaupungin tulee tukea entistä enemmän harrastetoimintaa. Yhdistykset ovat merkittävä hyvinvoinnin tuottaja ja tälle vuodelle tehdyt avustusten leikkaukset pitää ehdottomasti perua! Kaikki edellä mainitut asiat voi oikeastaan tiivistää asioiksi, jotka vaikuttavat Kokemäen veto- ja pitovoimaan. Kokonaisuudessaan näitä tulee siis kehittää.
“Turvallisemman Satakunnan puolesta!”
Olen 41-vuotias pelastustoiminnan lehtori. Koulutukseltani olen tietotekniikan diplomi-insinööri. Perheeseen kuuluvat vaimo sekä 3- ja 9-vuotiaat tyttäret. Toimin Kokemäellä toisen kauden kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Olen myös Satakunnan maakuntavaltuuston jäsen.
Hyvinvointialueen hallinnosta on muodostettu lähes diktatuuria muistuttava rakenne, jossa kaikki valta on keskitetty hyvinvointialuejohtajalle ja hänen lähipiirilleen. Se mitä on ollut aivan pakko antaa luottamushenkilöiden päätettäväksi, on annettu aluehallituksen pienen piirin päätettäväksi. Aluevaltuustolla - joka on lakisääteisesti ylin päättävä elin - ei ole jäänyt paljon mitään. Toimialakohtaisille lautakunnille, jotka olisivat pystyneet huomattavasti aluehallitusta paremmin perehtymään yksittäisen toimialan asioihin ja joissa olisi ollut laaja maakunnallinen edustus, ei ole jäänyt kirjaimellisesti mitään päätös valtaa. Syy tähän on viime kädessä luottamushenkilöiden (erityisesti kahden suurimman ryhmän eli SDP:n ja Kokoomuksen aluevaltuutettujen), jotka ovat antaneet tämän tapahtua. Nyt on viimeinen hetki puhaltaa pilliin ja "räjäyttää" kokonaan nämä käytännöt. Hyvinvointialueen tulee siirtyä päätöksenteossa hyvän hallintotavan mukaisiin käytäntöihin ja ottaa myös asiantunteva hyvinvointialueen henkilöstö mukaan asioiden valmisteluun.
Pelastustoimi on keskeinen sisäisen turvallisuuden toimija, jonka merkitys myös varautumisen kannalta olisi syytä tunnistaa viimeistään nykyisessä turvallisuusympäristössä. Koska pelastuslaitos on myös kriisiajan organisaatio, valmiutta ei pidä mitoittaa pelkästään normaalien päivittäisten tehtävien mukaan. Vaikka varautumisen taso ei monilta osin ole nykyisinkään riittävä, ei pelastustoimi ole kuitenkaan hyvinvointialueella säästynyt leikkaustoimenpiteiltä. Tämä kehitys on pysäytettävä ja huolehdittava kaikilta osin riittävistä resursseista. On huomioitava, että pelastustoimi on ylivoimaisesti kustannustehokkaimmin hoidettu yhteiskunnan palvelu, johtuen siitä, että valtaosa operatiivisesta toiminnasta hoidetaan sopimuspalokuntien toimesta. Koska raha ei kuitenkaan kasva puussa, panostuksia pitää varautumisasioiden lisäksi laittaa erityisesti tähän kustannustehokkaimpaan osaan eli sopimuspalokuntiin.
Satakunnassa päätoimisesti miehitetyt paloasemat sekä noin 30 sopimuspalokuntaa pitävät ensivastevalmiutta yllä. Kattavan paloasemaverkoston johdosta palokunnan yksiköllä voidaan tavoittaa hätätilapotilas usein huomattavasti ennen ambulanssia. Lisäksi hyötyä on vaativammissa tehtävissä, kun tekeviä käsipareja on enemmän. Ensivasteen käyttö on kuitenkin ajettu aivan minimiin ja tehtävien määrä maakunnallisesti on vain murto-osa muutamien vuosien takaisesta. Nykyisellään ensivastetta ei käytetä enää edes valtaosassa kaikkein kiireellisimmän eli A-kiireellisyysluokan tehtävissä. On täysin typerää ja hengenvaarassa olevan potilaan osalta vähintäänkin vastuutonta olla käyttämättä tätä nopeimmin potilaan saavuttavaa koulutettua resurssia. Tähän tulee saada muutos pikimmiten ja miettiä asiat aina potilaan etu edellä.
Satakunnan hyvinvointialueen toiminta on lähtenyt oikeastaan joka suhteessa täysin väärille raiteille. Nyt on täyskäännöksen paikka! Vedin itse poliittista valmistelua ennen ensimmäisiä aluevaaleja. Jostain syystä - ehkä isoilta osin valitusta hyvinvointialuejohtajasta johtuen - toiminta lähti kuitenkin jo lähes alusta lähtien täysin eri linjalle kuin mitä oli suunniteltu. Laajan osallistamisen ja demokraattisen päätöksenteon sijaan HVA:n päätöksenteosta muodostui harvainvalta, jossa valta oli keskitetty johtajalle, hänen lähipiirilleen sekä jossain määrin aluehallitukselle. Asiantuntijalautakunnille, joissa on laaja maakunnallinen edustus, ei annettu lainkaan valtaa vaan niistä tuli "keskustelukerhoja". On siis muutoksen aika! Itseäni pelastusalan ihmisenä (alan opettajana sekä aktiivisena sopimuspalokuntalaisena) huolestuttaa myös pelastustoimen näkymättömyys päätöksenteossa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen riittämättömyys on aiheuttanut säästövaateita myös pelastustoimelle ja suurena uhkana on, että nykyisellään kohtalaisen toimivat pelastustoimen palvelut tuhotaan. Kuuluu ihmisten perusturvallisuuteen, että onnettomuuden kohdatessaan apua saa mahdollisimman nopeasti ja läheltä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta panokset pitää laittaa perusterveydenhuoltoon ja sen alasajo tulee lopettaa välittömästi. Hoitamaton sairaus maksaa helposti moninkertaisesti myöhemmin erikoissairaanhoidossa. Peruspalvelut tulee saada helposti ja läheltä - jokaiselle.
