-
“Vierivä kivi ei sammaloidu!”
Olen 51- vuotias nainen, asunut Pudasjärvellä 10 vuotta.
Haluaisin nähdä Pudasjärven esimerkkinä muille kunnille siinä että myös kaupunkilaistuva ympäristö voi olla elävä ja vihreä. Haluaisin, että jok`ikinen vapaa nurmialue ja puistikko Kurenallakin olisi täynnä elämää, kukkia pölyttäjille ja hyötykasveja kaikkia kuntalaisia ilahduttamaan. Enemmän yhteisöpuutarhoja, kouluihin oppisuunnitelmaan "Sormet multaan!"- päiviä joissa opittaisiin kuinka perunaa kasvatetaan ja muita perusasioita oman ruoan tuotantoon. Perusasioiden oppiminen on joka tavalla hyödyksi ja tuo turvallisuuden tunnetta omavaraisuuden kautta.
Pudasjärvellä lapsille ja nuorille pitää saada paljon enemmän harrastusmahdollisuuksia. Väestö ikääntyy ja jokaikinen nuori on todella tärkeä kunnan tulevaisuudelle!
Vastustan tuulivoiman tuotantoa Pudasjärvellä monestakin syystä. Mielestäni Pudasjärven ehdoton vahvuus on nimenomaan koskematon luonto ja sen valjastaminen hamaan tulevaisuuteen saakka palvelemaan kunnan kukkaroa on väärin! Pudasjärvellä tärkeää on myös porotalous, meillä pesii lintujen kuningas maakotka ja metsästys on hyvin suosittua. Viimeisimmän LUKE: n tutkimuksen mukaan luonnonvaraiset eläimet siirtyvät erilaisten etäisyyksien päähän tuulivoimaloista. Se muuttaa paikallista luontoa pysyvästi! Jätetäänhän tuleville sukupolville koskematon, tasapainoinen luonto, jätetäänhän?
Harrastuksiini kuuluvat mm. lukeminen, olen intohimoinen kirjatoukka! Olen mukana monessa yhdistystoiminnassa ja ulkoilen paljon. Hevoset ja eläimet yleensäkin ovat lähellä sydäntäni, niiden kanssa kuluu paljon aikaa ja saan niiltä mielenrauhaa kiireisinäkin aikoina. Työkseni myyn kahvia Nesteellä, teen opettajan sijaisuuksia ja vedän kerhoja lapsille; välillä minut näkee taksinkin ratissa! Hoidossani on Pudasjärven Löytöeläimet; olen myös saanut toimia luottamushenkilönä jo useamman vuoden. Olen myös intohimoinen puutarhamyyrä! Olen kiinnostunut vaihtoehtoisista viljelymenetelmistä, omatarvetuotannosta sekä yleisesti ympäristömme hyvinvoinnista. Eräs tuttuni ihmetteli kerran että miten minä joka paikkaan ehdin ja siinä asialle huvittuneina päätämme puistellessa totesi vain lohduksi että noh, vierivä kivihän ei sammaloidu! Tämän olen ottanut ikään kuin ohjenuoraksi. Toinen mottoni on aina ollut että pyrin kohtelemaan muita kuten toivoisin itseäni kohdeltavan, yritän aina asettua toisenkin asemaan.
