Hyvinvointialueita rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, mutta ne olivat toimintansa aloittaessaan siitäkin huolimatta täysin keskeneräisiä. Palvelurakenne on sekava, eikä kukaan tunnu hallitsevan sen toimintaa. Asiakasta pompotellaan sinne tänne, eikä kukaan ota vastuuta hänen hoitamisestaan. Kun asiakas tulee hoitoon hänen hoidon tarvettaan arvioivat vuoronperään sairaanhoitaja, neuvontapalvelu, päivystävän lääkäri, lääkäri ja erikoissairaanhoito ja kaiken tämän pallottelun tavoitteena on evätä ihmiseltä palvelu, joka hänelle kuluisi. Pompottelun sijaan ongelman ratkaiseminen ja oikeaan paikkaan ohjaaminen pitäisi alkaa ensimmäisestä asiakastapaamisesta.