-
Sairaanhoitaja (AMK), Ammatillinen opettaja
“Terveys on kaikkien oikeus”
Jokaisella on oikeus hyvään terveydenhoitoon, kun asukas sitä tarvitsee, sen pitää saada kohtuullisen ajan sisällä.
Nykyään lastensuojelulaitokset ovat miltei kokonaan yksityisten yrittäjien omistuksissa, tämä tuo sen ongelman, että lapsia otetaan niihin asiakkaiksi koska heistä saa hyvin rahaa. On lapsia jotka eivät tarvitse laitos asumista vaan pärjäisivät hyvin perheen luona, jos vain saisivat siellä tarvitsemaansa tukea. Kun lapsi sijoitetaan laitokseen, hän joutuu jopa kokonaan eroon vanhemmista. Vanhemmalle tämä on järkytys, kukaan ei halua menettää lastaan, näin kuitenkin tehdään. Lastensuojelulla ei ole tarjota lapsien tarvitsemaa apua joten heille tämä on pääasiallinen tehtävä. Jos perheessä on ollut ongelma, se ei tule katoamaan pois sillä, että lapsi erotetaan perheestä vaan tuolloin ongelma pysyy ja ehkä vielä vaikeutuu. Vanhempi kärsii lapsen menetyksestä, koituu psyykkisen voinnin huonontuminen, ehkä työttömyys, sairauseläkkeelle jääminen. Lapsi ei kotiudu laitokseen, siellä ei ole koko ajan paikalla samaa aikuista vaan ohjaajia joihin ei voi sitoutua kun he koko ajan vaihtuvat, he ovat töissä siellä, rakkautta ei synny niin kuin omien vanhempien luona asuessaan. Hyvinvointialueella pitäisi olla myös omaa lastensuojelulaitos toimintaa niin hinnat pysyisivät kohtuullisina, nyt laitos vuorokausi maksaa 300 - yli 1000e, kun yksityiset voivat pyytää mitä summia vain. Koko maassa menee 1,3 miljardia euroa pelkästään lastensuojeluun. Jos tämä summa käytettäisiin niille vajaalle 18000 lastensuojeluasiakkaille niin meillä menisi todella hyvin ja lasten ongelmiin saisi apua.
Annetaan sosiaali- ja terveyspalveluja silloin kun sitä tarvitsee, tärkeää olisi ennalta ehkäistä, silloin kulut ovat pienemmät kuin sairautta hoidettaessa ja ihminenkin voi hyvin. Kulujen priorisointi on tärkeää. Aluevaltuutettuna olen huomannut, että luottamustoimien hoitamiseen käytetään turhaan rahaa, kokoukset voisivat olla etä kokouksina ja turhia lautakuntia missä ei kutenkaan päätetä mistään voisi lopettaa, mutta kun jotkut puolueet eivät niin halua tehdä, niin niitä ei yksin pysty lopettamaan. Myös hyvinvointialueilla on edelleen turhan suuri johtoporras ja liian suuria palkkoja. Niitä pitäisi edelleen karsia. Pitäisi keskittyä ollennaiseen eli palvelujen hoitamiseen asiakkaille. Yritimme pois myös piilopuoluetukea eli ryhmärahaa, mutta muut puolueet haluavat ne säilyttää vaikka nekin voisi mieluummin käyttää palveluihin. Kun tehdään talousarviota niin siinä pitäisi priorisoida enemmän asioita, eikä käyttää rahaa ja aikaa toisarvoisiin. Tärkeinä olisi, että Länsi-Uusimaalaiset saisivat tarvitsemansa sote-palvelut juuri silloin kuin niitä tarvitsevat.
Päivystyksen sairaanhoitajana tapaan usein samoja potilaita, vanhukset kiertävät rinkiä kodin, päivystyksen ja sairaalan väliä. Tämä on todella kallista, yksi päivystys käynti ambulansseineen maksaa hyvinvointialueelle jopa 2000e. Tämä täytyisi saada katkeamaan. Vanhuksilla on usein kotihoito, mutta siellä on töissä paljon hoitajia joiden suomenkielen taito on huono, vanhus saattaa jopa kieltäytyä päästämään heitä sisään koska muistisairasta pelottaa. Hoitajilta tulisi vaatia suomenkielen taidon osaamista. Vanhuksille pitäsi lisätä ryhmäasumista, näin vanhus ei pelkän yksinäisyyden vuoksi päätyisi ambulanssilla päivystykseen. Hyvän lääkehoidon vuoksi vanhuksien ikääntyminen kasvaa, ihminen elää yhä vanhemmaksi vaikka keho ei kestä. Tarvitaan lisää erimuotoista hoivaa kun kotona ei enää pärjäile. Hoivakotiasuminen tulee kuitenkin halvemmaksi ja mielekkäämmäksi vanhukselle kuin päivystyksessä käynti.
Kun sairastuu hoito pitää päästä aloittamaan mahdollisimman pian, näin vältytään sairauden pahenemiselta. Mielenterveysongelmista kärsivän pitää saada hoito välittömästi matalankynnyksen palveluja lisättävä. Olen aluevaltuutettu ja huomannut sairaanhoitaja työssäni, että nuorten voivat huonosti. Tähän lastensuojelusta ei ole apua tai olisi jos se toimisi. Moni perhe menettää lapsen lastensuojelulaitokseen lapsen koko loppu elämän ajaksi. Näin ei saa jatkua, menot lisääntyvät, apua tai tukea ei saa. tämä tulee välittömästi korjata. Emme saa antaa lapsiamme yksityisten laitosten omistajien tulonlähteeksi. Vanhusten yksinäisyyteen lisää apua. Suuri osa vanhuksista kärsii yksinäisyydestä, kaverit ovat kuolleet, omaisilla kiire omassa elämässään. Heille lähimmäisapua lisää ja perustetaan ryhmäkoteja missä vanhuksella on ohjelmaa ja keskustelukavereita toisista vanhuksista. Monimuotoista lääkäri toimintaa lisättävä. Laajennetaan digi ja etälääkäri toimintaa heille, jotka siitä hyötyvät, aina ei tarvitse vastaanotolle menoa. Näin säästyy fyysinen aika sitä tarvitsevalle. Joihinkin terveyskeskuksiin myös iltavastaanottoja, työssä käyvän on haastavaa päästä päivällä vastaanotolle, jos työterveyshuolto ei toimi. Väkimäärä lisääntyy, myös terveyskeskuksien kapasiteettia pitää lisätä samassa suhteessa. Hammaslääkäreitä lisää, nykyään haastava päästä hammaslääkäriin. Turvataan palokuntien toiminta, pidetään huolta, ettei palopaikalle joudu odottamaan sammuttajaa kohtuuttoman kauan.
“Hyvinvoiva Espoo”
Kaupunki voi hyvin, kun asukkaat voivat hyvin. Pidetään huolta toisistamme, yhdessä voimme luoda hyvinvoivan turvallisen kaupungin, mutta siihen tarvitaan jokaista.
Espoo voi hyvin kun kaikki asukkaat yrittävät ns. puhaltavat yhteen hiileen. Kaupunginvaltuutettuna olen huomannut paljon asioita joita voisi tehdä järkevämmin, mutta takerrutaan toisarvoisiin asioihin, kuten kotouttamiseen. Maahantulijalla pitäisi olla vastuu itsestään. Kotouttamiseen työnnetään vuosi vuodelta enemmän rahaa, mutta silti työssäni tapaan joka päivä asukkaita jotka ovat asuneet Suomessa kymmeniä vuosia ja osaavat vain omaa äidinkieltään joten he eivät tuo euroakaan verojen kautta vaan vain kuluttavat veronmaksajien rahaa. Emme voi laittaa rahaa kotouttamiseen jos sille ei saa vastakaikua. Turvallisuus on huonontunut, usein saadaan lukea väkivaltatapauksista ja rikoksista. Monikulttuurisuus tuo näitä mukanaan, kun suomenkieltä ei opi, ei voi myöskään työllistyä ja ajautuu rikosten tielle. Väkimäärä lisääntyy epäterveesti, suuri osa maahanmuuttajia elää tukien varassa. Tähän pitäisi kiinnittää huomio jo kouluissa, lapsi pitää jättää luokalle ellei hän osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa. Kun asiaan tartutaan jo lapsena niin hänestä tulee yhteiskuntakelpoinen aikuisena ja hänellä itselläänkin on hyvä olla. Verojen lisäys ei ole ratkaisu vaan rahojen käytön priorisointi.
Espoo kaupungistuu, rakennetaan yhä enemmän kerrostaloja, tätä pitää hillitä. Pientaloja on paljon, mutta niitä saisi olla enemmän, koska pientaloissa asuvat ovat kuitenkin hyviä veronmaksajia ja veronmaksajien rahoillahan yhteiskunta toimii. Huolehditaan, että pidetään huolta tärkeistä asioista kuten katujen, liikuntapaikkojen, koulujen ja päiväkotien tiloista sekä lähiluonnosta. Lähimetsiä ei saa vähentää, luonto on kaupunkilaiselle tärkeä, jokaisen pitäisi nähdä ikkunasta muutakin kuin lähi talon seinän. Asukkailla on paljon koiria, niiden kanssa pitää päästä ulkoilemaan myös metsään, ei pelkästään asfaltille. Koirapuistoja tulee lisätä, ne pitäisi kerrostaloalueella sijaita kävelymatkan päässä. Luonnon eläimistä pitää huolehtia, kaupungineläinlääkäreitä täytyisi palkata lisää. Monelle lemmikki on ainoa kontakti, varsinkin yksinäiselle asukkaalle. Moni on kuitenkin vähävarainen, varsinkin osa kissojen omistajista on vähävaraisia, joten heidän on haastava käyttää kissaa kalliissa eläinlääkärissä. Kaupungin metsistä pitäisi huolehtia paremmin, ulkoilen paljon ja metsissä haastava kävellä kun on niin sakea risukkoa, ettei sinne voi mennä. Ilmasto on myös tärkeä joten hyvä kuntoiset metsät ovat hysiä hiilinieluja.
Espoo on laaja alue, joissakin pääsee kulkemaan raiteita pitkin hyvin, jossakin pääsee kulkemaan vain autolla ja joissakin kulkee bussit. Kulkeminen on monimuotoista, kun metro tuli, niin bussireitit huononivat jopa siellä missä metro ei edes kulje. Tämän olen itsekin saanut kokea, en pääse lähi pysäkiltä töihin bussilla, joten kuljen autolla, tämä on harmi kun kuitenkin haluan vähentää päästöjä, mutta töitä on pakko tehdä, jotta pysyy hengissä, muiden rahoilla eläminen ei ole ratkaisu. Bussireittejä tulisi lisätä sinne mihin raiteet eivät kulje. Teistä pitää pitää huolta, ei saa olla niin, että asfaltissa on jäätäviä monttuja ja autot menevät niissä rikki. Liikenne pitää olla myös sujuvaa, liikennesuunnittelua pitää parantaa, ei saa olla niin, että isot polttomoottori autot joutuvat vähän väliä seisomaan liikennevaloissa. Kevyenliikenteen väyliä on hyvin, sujuvammin pääsee usein pyörällä kuin autolla, pidetään niistä huolta koska niillä on myös terveydellinen vaikutus.
Talous kuntoon, ei laiteta rahaa sellaisiin asioihin joita ilman pärjää. Pidetään huolta siitä, että lopetetaan liika kerrostalo rakentaminen. Hillitään näin segregaatiota. Jätetään tilaa myös luonnolle, huolehditaan metsistä ja niiden eläimistä. Kaupunginvaltuutettuna olen huolissani turvallisuudesta, turvallisuutta lisättävä. Ei vaikeuteta autoilla liikkuvia, välimatkat ovat pitkät ja julkinen liikenne ei aina toimi hyvin kuin radan varressa asuvia. Ei lisätä maksullisia parkkipaikkoja, huolehditaan, että rakennuksien yhteyteen tulee parkkipaikkoja tarpeeksi. Peruskouluissa pitää voida jättää luokalle sellaisia oppilaita jotka eivät suoriudu opetuksesta tarpeeksi hyvin, jotta pystyisivät jatkamaan opinnoissa. Heitä jää työttömiksi ja eriytyvät sekä ajautuvat rikosten tielle, tätä emme halua. Kouluissa opetetaan liikaa kieliä, n.45 eri kieltä, nämä eivät edistä kotoutumista vaan lisäävät sitä, että lapset eivät opi kunnolla suomenkieltä koska voivat kommunikoida keskenään muulla kielellä. Pelkästään näitä kieliä osaamalla ei voi myöskään työllistyä. Annetaan kouluissa opettajille takaisin opettajan rooli mikäli se on kadonnut, tuetaan häntä. Lapsilla pitää olla säännöt joista pidetään kiinni, koulukiusaamiseen pitää voida puuttua ja kiusaajalle ohjausta ja tarvittaessa rangaistus. Päiväkodeissa pitää olla tarpeeksi hoitajia, jotta pärjäävät monikielisten lasten perustarpeiden hoidossa ja lasten ohjaamisesta. Tyttöjä ja poikia pitää saada kutsua tytöiksi ja pojiksi.
