-
Kiinteistöhuoltopäällikkö
“Pidetään Porvoo Porvoona myös tuleville sukupolville!”
Porvoo sellaisena kuin se on, tarjoa valtavasti potentiaalia nykyisille asukkaille, sekä erittäin houkuttelevan vaihtoehdon väljempiin ja rauhallisempiin maisemiin muuttoa miettiville. On erityisen tärkeää korostaa niitä olemassa olevia piirteitä, joilla erotutaan muista, isommista kaupungeista
Porvoota tulee viedä eteenpäin sellaisena kaupunkina kuin se on ja tunnetaan. Vetovoiman ja pitovoiman takana on se rauhallisuus ja väljyys, mitä ei muualta löydä. Olisi väärin rakentaa Porvoosta toista Helsinkiä, päinvastoin, Porvoosta pitää rakentaa entistä parempi Porvoo. Porvoon vanhaa kaupunkia suurempi osa paikallisten elämää ovat kylät ja maaseutu. Niiden kehittämistä ei voi lakaista kehittyvän keskustan alle. Kylien asukkaat ja maaseutu on valttikortti, joka suurenevissa määrin on käytettävissä kun rakentaminen pääkaupunkiseudulla tiivistyy, ja väkimäärä lisääntyy.
Porvoo ei kaupunkina toimisi ilman niitä kaikkia yrityksiä ja palveluita joita yksityinen sektori tarjoaa. Palveluiden saatavuus ja laatu tulee varmistaa vuoropuheluin, ja sekä pitkäjänteisellä yhteistyöllä. On muistettava pitää kaupunki houkuttelevana, ylläpitää sekä kehittää alustoja joilla yritykset voivat hyvin. Porvoon ollessa itä-uudenmaan keskus niin ilikenteelle kuin muillekin palveluille, tulee myös palveluntuottajia huomioida. Esimerkiksi torille ollaan suunnittelemassa suurta remonttia, ja nykyisen infran vaihdon sijaan tulisi miettiä miten Porvoo voisi paremmin palvella kaupunkina heitä jotka alueella työskentelevät. Sosiaalitiloja vaikkapa bussikuskeille ja alueen taksiyrittäjille ei ole, ja myöskään toriympäristön palvelut matkustajille eivät anna sitä kuvaa mitä tori täydessä potentiaalissa voisi tarjota.
Taloustilanne joka vallitsee näkyy kaikille, myös Porvoolaisille. Kulmakivet jotka ovat pitäneet huolta ovat murenemassa, ja nyt onkin korkea aika kammata kahteen kertaan investoinnit läpi mitä tullaan tekemään. Itärata, vaikkakin toivottu infran parannus olisikin, tuskin tulee toteutumaan. Suunnittelu sen sijaan jatkuu, ja jatkaa rahan syömistä kuin ylikypsä porsas. Kun tiedossa olevat, taloudellisesti haastavat vuodet ovat tulossa, ei rahaa tulisi enää käyttää kuin välttämättömiin hankkeisiin. Asiaa voidaan tarkastella uudestaan kun taloustilanne sen sallii.
Olen syntyperäinen Porvoolainen, joka elämän mutkien kautta palanut pysyäkseen juurilleen. Näen Porvoossa edelleen sen saman viehätyksen, johon jo pikkupoikana kiinnyin. Haluan turvata Porvoon jatkumon idyllisenä pienkaupunkina myös tulevia sukupolvia varten. Meillä on sitä jotain mitä kaikista muista Suomen kaupungeista puuttuu, ja niitä piirteitä tulisi korostaa, kehittää sekä markkinoida, jotta saadaan Porvoon houkuttelevuus pidettyä myös tulevaisuudessa. On usein mielekkäämpää sekä kustannustehokkaampaa hyödyntää paikallista osaamista olemassa olevan kehittämiseen, sen sijaan että lähdettäisiin valtavirran kehityssuuntien osoittamalle tielle. Porvoon tulee varmistaa nykyisten asukkaiden, yritysten sekä palveluntuottajien tyytyväisyys nyt ja tulevaisuudessa. Ei pidä kunnianhimoisesti katsoa tulevaisuuteen, ja siinä ohessa unohtaa sitä mikä meillä jo on. Tori meillä on, vain palvelut ja fasiliteetit uupuvat. Torin, ja keskustan elävöittämisen tulee varata rahaa, ja käyttää se niin että se palvelee kaikkia. Pelkillä kivien vaihdoilla ei tällä kertaa kohenneta tilannetta, vaan kaupungin on tultava yrittäjiä vastaan, järjestettävä avoimia keskustelutilaisuuksia, ja kehittää palveluita yhdessä. On hämmentävää miettiä että Porvoo toimii itä-uudenmaan liikenteen solmukohtana, mutta meille esim. liikennöintipalveluita tarjoaville yrityksille ei ole järjestetty minkäänlaista virkistäytymismahdollisutta pysähdysten yhteydessä. Yhdessä voimme viedä Porvoota tulevaisuuteen.
“Välttämättömien palveluiden saatavuus turvattava!”
Jokainen tarvitsee ja ansaitsee hoitoa, neuvontaa ja ohjausta omiin tarpeisiinsa. Vaikka maamme taloudellinen tilanne on huono, on peruspalveluiden saatavuus ja riittävyys turvattava. Työvoiman resurssointi sekä hoitotyön houkuttelevuus on asioita joihin tulee panostaa.
Nykytekniikka mahdollistaa monimuotoisempia palvelumuotoja kuin paikalla pysyvät terveysasemat. Mobiilipalveluiden tarjontaa tulee kasvattaa sille ikäryhmälle joka niistä parhaiten hyötyy, ja osaa niitä käyttää. Syrjäseutujen liikkuvien vastaanottojen mahdollisuuksia ja tarjontaa tulisi lisätä. Kiertävän palvelutilan avulla säästetään kiinteissä kuluissa, aj palvelut saadaan tuotua lähemmäs heitä jotka niitä tarvitsevat.
Vapaapalokuntia on itä-uudellamaalla runsaslukuisesti, mutta alueetkin ovat omaa luokkaansa etäisyyksien puolesta. Yleinen ajatus vapaapalokunnista pelastuslaitosten käden jatkeena tulisi mieltää ennemmin pelastuslaitosten mahdollistajina, sekä alueiden yhteishengen kohottajina. Vpk:t toimivat monesti eteisenä nuorille jotka haaveilevat palomiehen urasta. Yhteishengen tarjoajana kylissä, ja koulutusalustana nuorille, vpk:t hakevat vertaistaan. Leikkaamalla vapaapalokuntien rahoitusta tekee koko alueelle karhunpalveluksen, joka mitataan lukemattomissa mittareissa viivan alla ainoastaan kulueränä. Nuoret tarvitsevat harrastuksia, yhteistä tekemistä. Kylät ja syrjäseudut tarvitsevat turvaa, kiintopisteen josta apua on saatavilla hädän hetkellä.
Kun mietitään Suomen selkärankaa, on syytä katsoa taaksepäin. He ketkä vanhenevat, ja tarvitsevat vanhuspalveluita, ovat juurikin heitä jotka ovat pisimpään tehneet työtä Suomen hyvinvoinnin eteen. Olisi häpeä asettaa vanhukset hoitojonon hännille, ja mieltää heidät ainoastaan kulueräksi. Vanhuksille tulisikin järjestää enemmän yhteisöllistä asumista, ja parantaa heidän elämänlaatuaan tarjoamalla virikkeitä, joita ei heille ilman apua saada toteutettua.
Lähipalveluiden saatavuusongelmia ei voi vähätellä. Hoitojonot ovat pitkät, ja pahimmillaan perusterveydenhoitoon joutuu jonottamaan kuukausia. Hyvinvointialueen on mietittävä aktiivisesti uusia keinoja millä saada työvoimavaje umpeen, kuitenkaan unohtamatta resurssien tehokasta käyttöä. On jokaisen kuntalaisen oikeus saada ne kaikkein välttämättömimmät palvelut omasta kunnasta, tapahtui se sitten tapaamisella läsnä, etänä tai kiertävän toimipisteen turvin. Vanhusten hoidon tulee olla ihmisläheistä, ja arvokasta. On muistettava fakta, että he ketkä ovat iäkkäimpiä, ovat antaneet eniten maamme hyvinvoinnin eteen.
