-
“Järkeä päätöksiin – kuntalaisten parhaaksi!”
Pitkän linjan yrittäjä, joka uskoo ahkeruuteen ja maalaisjärkeen. Kunnan talous laitettava kuntoon, yritysten toimintaedellytyksiä vahvistettava ja turhat menot karsittava. Päätöksiä on tehtävä kuntalaisten parhaaksi.Työ tekijäänsä kiittää, ja sen eteen olen valmis tekemään töitä.
Työpaikat ja yritykset pitävät kunnan elinvoimaisena. Kunnan on tuettava paikallista yrittäjyyttä sujuvilla lupaprosesseilla, järkevällä kaavoituksella ja turhan byrokratian purkamisella. Paikalliset yritykset työllistävät ja tuovat verotuloja, joilla rahoitetaan kunnan palveluita. Siksi kunnan on tehtävä kaikkensa, että yrittäminen on täällä kannattavaa. Tämä tarkoittaa nopeita ja selkeitä päätöksiä lupaprosesseissa, kilpailutuksissa ja kaavoituksessa. Kunnan omien palveluiden hankinnoissa on suosittava paikallisia yrittäjiä, kun se on mahdollista. Isoille toimijoille räätälöidyt kilpailutukset sulkevat liian usein paikalliset yritykset ulkopuolelle. Kilpailutus on tehtävä niin, että paikalliset toimijat voivat osallistua reilusti ja aidosti. Yritystoiminnan ja uusien investointien edellytyksiä on parannettava. Työllisyys on kunnan hyvinvoinnin perusta, ja jokainen uusi työpaikka lisää kunnan verotuloja ja palveluiden rahoitusmahdollisuuksia. Tavoitteena on kunta, jossa yrittäminen on helppoa ja kannattavaa, ja jossa jokaiselle työntekijälle löytyy työtä.
Kunnan talous on hoidettava järkevästi. Verorahoja ei saa tuhlata byrokratian paisuttamiseen tai kannattamattomiin hankkeisiin, vaan ne on suunnattava kuntalaisten kannalta tärkeimpiin asioihin. Koulujen, päivähoidon ja muiden peruspalveluiden on toimittava ilman, että kuntalaisia kuormitetaan jatkuvilla veronkorotuksilla. On varmistettava, että jokainen euro käytetään tehokkaasti ja läpinäkyvästi. Jos jokin palvelu ei toimi, se pitää korjata – ei lisätä hallintoa ja konsulttiselvityksiä. Kunnan tehtävä ei ole rahoittaa ideologisia projekteja tai tukijärjestelmiä, joista ei ole todellista hyötyä kuntalaisille. Panostukset on tehtävä siihen, mikä tukee elinvoimaa, arjen sujuvuutta ja hyvinvointia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kunnan omistamat kiinteistöt ja resurssit pidetään kunnossa tai laitetaan hyötykäyttöön – turhat kulut ja käyttämättömät tilat on karsittava. Kunnallisen päätöksenteon on oltava läpinäkyvää, ja kuntalaisten äänen on kuuluttava paremmin. Verorahat eivät ole päättäjien omia varoja, vaan kuntalaisten kovalla työllä ansaittua rahaa, jonka käytöstä on oltava vastuussa.
Kunnan on huolehdittava siitä, että perusasiat toimivat – tiet ovat kunnossa, kadut ovat siistit ja valaistus toimii. Näillä asioilla on suuri merkitys asukkaiden viihtyvyyteen ja turvallisuuteen. Julkinen tila kuuluu kaikille, ja sen on oltava turvallinen. Kunnan on huolehdittava siitä, että kouluympäristöt, leikkipuistot, liikuntapaikat ja muut julkiset tilat ovat hyvin hoidettuja ja turvallisia käyttää. Rikollisuuteen ja häiriökäyttäytymiseen on puututtava määrätietoisesti, eikä ongelmia saa peitellä. Liikenneolosuhteet, kevyen liikenteen väylät ja pysäköintipaikat on suunniteltava käytännön tarpeiden, ei ideologisten kokeilujen mukaan. Kunnan ei pidä hankaloittaa autoilua, vaan sen on tuettava liikkumisen sujuvuutta kaikille – jalankulkijoille, pyöräilijöille ja autoilijoille. Turvallisuus on myös osa kuntien varautumista kriisitilanteisiin. Sähkökatkot, vesihuollon häiriöt ja muut poikkeustilanteet on ennakoitava paremmin. Kunnalla pitää olla toimivat varautumissuunnitelmat, eikä se saa olla riippuvainen vain ulkopuolisista toimijoista.
Olen työteliäs yrittäjä ja käytännön tekijä, joka haluaa kehittää kuntaa rehellisellä ja suoraviivaisella otteella. Yrittäjyys on opettanut minulle vastuunkantoa, pitkäjänteisyyttä ja sen, että asioita saadaan aikaiseksi tekemällä – ei jahkailemalla. Haluan tuoda päätöksentekoon enemmän käytännön järkeä ja keskittymistä olennaiseen. Kunnan rahankäyttö on laitettava kuntoon. Veronmaksajien rahoja ei pidä käyttää turhiin hankkeisiin tai paisuneeseen hallintoon, vaan peruspalveluihin, jotka palvelevat kaikkia kuntalaisia. Päätöksenteossa on oltava suoraselkäinen ja tehtävä rohkeita, mutta vastuullisia ratkaisuja. Yrittäjänä tiedän, kuinka tärkeää on, että kunta tukee yrityksiä eikä aseta niille tarpeettomia esteitä. Työpaikkoja syntyy vain, jos yrityksillä on hyvät toimintaedellytykset. Lupaprosessien, kaavoituksen ja hankintojen on oltava selkeitä ja reiluja, jotta paikallinen elinkeinoelämä voi kasvaa ja kehittyä. Haluan kunnan, jossa päätöksiä tehdään asukkaiden parhaaksi, ei hallintokoneiston ehdoilla. Sujuva arki, turvallinen ympäristö ja toimivat peruspalvelut ovat asioita, joiden eteen olen valmis tekemään töitä – käytännön ratkaisuilla, ei pelkillä lupauksilla. Kaupungin hankintojen kilpailutukset avoimiksi ja tasapuolisiksi tarjoajille.
“Terveyttä, turvaa ja tehokkuutta!”
Yrittäjä ja ahkera tekijä, joka haluaa käytännön ratkaisuja hyvinvointialueen ongelmiin. Terveyspalveluiden on toimittava, jonot on saatava lyhyemmiks. Rahojen on mentävä hoitoon ja turvallisuuteen – ei paisuneeseen hallintoon. Tehdään asiat niin, että ne toimivat.
Lääkäriin ja hoitoon on päästävä ilman kuukausien odotusta. Hoitojonojen purkaminen ja terveyspalveluiden saatavuuden parantaminen on hyvinvointialueen tärkein tehtävä. Perusterveydenhuolto on saatava toimimaan sujuvammin. Terveyskeskusten resurssit on kohdistettava hoitotyöhön, ei hallintoon. Jonojen lyhentämiseksi on otettava käyttöön uusia toimintatapoja, kuten ilta- ja viikonloppuvastaanottoja, etävastaanottoja ja sujuvampia ajanvarausjärjestelmiä. Hoitohenkilökunnan työolosuhteisiin on panostettava, jotta osaavaa henkilökuntaa riittää. Liian moni hoitaja ja lääkäri vaihtaa alaa, koska työolot ovat huonot ja hallinto vie liikaa aikaa itse hoitotyöltä. Tämä kierre on katkaistava, sillä ilman hyvinvoivaa henkilökuntaa ei ole toimivia palveluita. Terveydenhuollon määrärahoja on käytettävä viisaasti. Rahat pitää ohjata hoitoon, ei paisutettuun hallintoon. Päätöksenteon on perustuttava siihen, mikä palvelee parhaiten potilaita ja terveyspalveluiden käyttäjiä.
Pelastuspalveluiden ja ensihoidon resurssit on turvattava koko alueella. Apu on saatava nopeasti, olipa kyseessä palo, liikenneonnettomuus tai sairaskohtaus. Paloasemien toimintakyky on varmistettava, eikä säästösyistä saa leikata kriittisiä palveluita. Etäisyydet ovat pitkät, ja avun pitää tulla perille ajoissa. Ensihoidon ei pidä toimia taksipalveluna. Resurssit on kohdistettava niihin tilanteisiin, joissa tarvitaan oikeaa ensihoitoa. Päivystyksen ruuhkia on purettava, ja järjestelmää on kehitettävä niin, että hoitoon pääsee oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hyvinvointialueen on huolehdittava, että pelastuslaitoksella on riittävästi henkilöstöä ja kalustoa, jotta tehtävät voidaan hoitaa luotettavasti. Myös sopimuspalokuntien merkitys on tunnustettava ja niiden toimintakykyä on vahvistettava.
Hyvinvointialueiden hallinto ei saa paisua, vaan rahojen on mentävä hoitoon ja turvallisuuteen. Byrokratia vie liikaa resursseja ja hankaloittaa hoitotyötä. Päätöksentekoa on kevennettävä, ja hoitohenkilökunnalle on annettava enemmän mahdollisuuksia keskittyä varsinaiseen työhönsä. Jokainen euro, joka käytetään turhaan hallintoon, on pois potilaiden hoidosta ja pelastustoimesta. Hyvinvointialueen tehtävä ei ole ylläpitää raskasta hallintokoneistoa, vaan järjestää toimivat ja tehokkaat palvelut asukkaille. Rahoitus on kohdistettava sinne, missä se todella vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin – ei järjestelmän pyörittämiseen itsensä vuoksi.
Olen työteliäs yrittäjä, joka haluaa käytännön ratkaisuja hyvinvointialueen ongelmiin. Yrittäjänä olen tottunut kantamaan vastuuta ja pitämään huolen siitä, että asiat tehdään tehokkaasti ja järkevästi. Sama toimintamalli pitäisi olla myös julkisessa hallinnossa – turhat kulut pois ja perusasiat kuntoon. Terveyspalveluiden on toimittava, ja jonot lääkärille on saatava lyhyemmiksi. Ei ole oikein, että ihmiset joutuvat odottamaan hoitoa kuukausikaupalla. Resursseja on suunnattava itse hoitotyöhön, eikä paisuvaan byrokratiaan. Hallinnon pyörittämiseen löytyy aina rahaa, mutta hoitotyössä kärsitään henkilöstöpulasta – tämä on kierre, joka on katkaistava. Pelastuspalvelut ja ensihoito ovat alueen turvallisuuden kulmakiviä, eikä niiden rahoitusta saa leikata. Etäisyydet ovat pitkät, ja jokaisella alueen asukkaalla on oikeus saada apua nopeasti hätätilanteessa. Pelastuslaitoksen toimintaa on tuettava, ja sopimuspalokuntien merkitys tunnustettava osana kokonaisturvallisuutta. Hyvinvointialueiden päätöksenteon on oltava rehellistä ja käytännönläheistä. Tavoitteena ei voi olla hallinnon ylläpito vaan palveluiden parantaminen. Jokainen euro on käytettävä viisaasti, jotta alueen asukkaat saavat terveydenhuoltoa ja turvallisuutta – ilman turhaa byrokratiaa ja viivytyksiä. Olen valmis tekemään töitä sen eteen, että palvelut toimivat ja päätöksiä tehdään käytännön järjellä, ei hallintohimmeleitä rakennellen.
