Keusote on omalta kohdaltani toiminut kohtalaisen hyvin. Vaikkakin hitaasti ja takkuillen, jatkuvien muutostensa kourissa. Ymmärrän aloitusvuosien kangertelun, mutta pikkuhiljaa toimintaan on saatava tehoa. Jäykkyyksiä ja byrokratiaa purkamalla voidaan vapauttaa resursseja suorittavaan, siihen asiakkaalle tärkeimpään portaaseen. Äänestän vastaan aina -kun johdolle esitetään palkankorotuksia ellei tuloksia ole saatu aikaan. -jos suoritusportaan tai hoitotilojen määrää vähennetään. Ellei myös asukasluku vähene.

Muutin hiljaiseen, väljään Järvenpäähän 2007. Oli tilaa tulla ja olla, metsääkin lähellä. Etelästä tullessa muuttokuormalle avautui kylätie, leveä kuin kiitorata. Mahtui ajamaan ja pysäköimään aivan kaupan eteen. Mentiin muutama vuosi mukavasti ja tasaisesti. Sittenpä alkoi vaihtua virkamieskunta ja uusiin junantuomiin iski ahneus ja kiima: haluamme olla metropolialueen pohjoinen keskus! Kysyttiinkö meiltä kanta-asukkailta? Ei. Nousee Periskooppi keskustaan, ja toinen toistaan rumempia kerrostaloja kylki kylkeen. Tontit täytetään rajojaan ja taivasta myöten. Puita kaatuu, thuijia tilalle. Grynderit jyllää, kaavoituksen ja rakennusvalvonnan väkeä viedään kuin litran mittaa. Kaupungin talous painuu uusista asukkaista huolimatta aina vain huonommalle tolalle. Palvelut heikkenevät, kadut kapenevat, ruuhkat lisääntyvät. Verorahoja lapioidaan turhiin investointeihin. Puretaan kaikki koulut jollain tekosyyllä, rakennetaan uudet. Rahaa on! Urheilustadion! Valaistaan samalla puoli kylää kentän valoilla. Uimahalli käy ahtaaksi lisääntyvälle väelle, mutta se saa odottaa aikoja parempia. Jopa yksisuuntaisia pyöräteitä tehdään etelästä muuttaneiden iloksi. Rantakiviä Kiinasta! Lista on pitkä ja nauraisin jos asuisin muualla. Asumisympäristö muuttuu kovalla vauhdilla epämieluiseen suuntaan. Järvenpään kehitys näyttää aina vain rujommalta. Kanta-asukkaan pitovoima muuttumassa työntövoimaksi. Päätöksien pohjaksi on saatava maalaisjärkeä.