-
Diplomi-insinööri
“Asioilla on tärkeysjärjestys: hammashoito pitää tulla ennen ehkäisyä ja huumeiden käytön tukemista.”
Sotekysymyksissä on aina kyse rahasta, joten soteala kaipaa teollisuudesta tuttua lean-henkistä ajattelua, joka vähentää toiminnan hukkaa keskittymällä olennaiseen. Lisäksi haluaisin nähdä, että sote palvelee ihmistä terveyden kriiseissä oikeasti, eikä ohjaa vain yksityiselle.
Viedään asiat kerralla kuntoon aina kun mahdollista. Yritetään vähentää samasta asiasta keskustelua usean eri respan, hoitajan ja lääkärin vastaanoton kanssa per käynti. Työllistäminen työllistämisen ilosta ei tuota lisäarvoa.
Hiljainen tieto ei juuri nyt tavoita käypä hoito ohjeita. Parhaimmillaan julkinen käypä hoito -hakukone, jossa on ajantasaiset ja maalaisjärkiset hoito-ohjeet, vähentää käyntejä lääkäriin ilman ensimmäistä soittoakaan.
Esimerkiksi maksutonta ehkäisyä, huumeiden käytön tukemista tai paperittomien terveydenhoidon maksamista oleellisempaa useimmille varmasti on tavalliset arkiset asiat, kuten mitä hampaan paikkaus maksaa ja koska sinne pääsee.
Lean-periaatteiden käyttö voisi näkyä siinä, että jos nyt joku käy respassa, hoitajalla, lääkärillä, ja joka vielä lähettää uudelleen hoitajalle, niin olisiko pelkkä lääkärin tapaaminen riittänyt? Kerralla kuntoon. Sotealan johdossa tunnutaan ajattelevan paljon resurssien kuormituksen maksimointia potilaan läpimenoajan sijaan. Mutta ylikuormitettu henkilöstöresurssi ei ole se tehtävä, mikä sotella on. Tavoite on hoitaa potilaat. Toinen kehityskohde olisi käypä hoito suositusten päivittämisessä. Esimerkiksi kynsivallin tulehduksen käypä hoito on antibioottia, mikä ei usein toimi vaan uusiutuu, jolloin käypä hoito voi suosittaa jopa kynnen reunan leikkausta puudutuksessa. Mutta tosiasiallisesti sen voi usein myös hoitaa asettamalla pumpuli tarkasti kynnen reunan alle, nostaen sen irti ihosta ja parantuen parin viikon aikana. Sen voi tehdä itse kotona. Tämä on vain yksi esimerkki miten hiljainen tieto ei tavoita käypä hoito ohjeita, kun kukaan ei päivitä niitä; tietoa on paljon. Jos voidaan välttää turhia leikkauksia tai lääkekuureja, se tulee aina halvemmaksi. Kolmantena haluaisin nähdä, että sote palvelee ihmistä hädässä, ei viihteessä. Ennemmin korvataan hammasimplantti 29-vuotiaalle, joka on menettänyt sen vaikka hoitovirheen takia, eikä lähetetä sitä 2800€ yksityiselle implanttioperaatiolle, ja sitten anneta perään maksuton ehkäisy ja käyttöhuone huumeille. Asioilla on tärkeysjärjestys: hammashoito pitää tulla ennen ehkäisyä ja huumeiden käytön tukemista.
“Verovarojen tuhlaus jonninjoutaviin asioihin on loukkaus sinnikästä nuorta säästäjää kohtaan.”
Yksilö ei pysty puolustamaan etujaan politiikassa päivittäin, mutta on aina niiden maksajana. Veronmaksajan kannalta tehokkaan yhteiskunnan tulisi keskittyä yhteisiin perusasioihin, jotka ovat aidosti tärkeitä jokaisen elinkaaren aikana – ei eturyhmien villityksiin.
Vältetään rahan tuhlausta kaupungin kehityksen kannalta täysin epäoleellisiin hankkeisiin, ja keskitytään kaikille yhteisiin perusasioihin. Tampereen kannattaa säilyttää alueellinen vetovoimatekijä pysymällä verotuksellisesti edullisempana tai vähintään tasoissa Pirkkalan ja muiden kehyskuntien kanssa. Meillä on jo kalliimpi asuminen riippakivenä.
Jos Tampereen asumisen hinta kipuaa liikaa, ihmiset muuttavat naapurikuntiin vieden verorahat mukanaan. Kaavoituksen luoman keinotekoisen niukkuuden vuoksi meillä ei ole markkinaehtoista rakentamista. Omalle tontille pitäisi saada rakentaa nykyistä vapaammin, jotta markkinat voivat vastata asuntokysyntään. Myös asuntojen laadullista elementtiä pitäisi parantaa – kaavoituksen tiukat katettujen neliöiden rajoitusmäärät eivät saisi olla este asuntokohtaisten autokatosten, tilavampien asuntokuistien tai eteistilojen rakentamiselle. Pitäisi olla mahdollista rakentaa townhouse-tyyppinen 2-3 kerroksinen perheasuntojen rivitalo, jonka jokaisen asunnon edessä on latauspistokkeellinen autokatos, sekä pienempi pyöräkatos muutamalle polkupyörälle. Taloyhtiöiden yhteiset ulkotilavarastot eivät toimi hyvin ollen täynnä romupyöriä ja kaukana itse asunnosta. Näiden asuntokohtaisten katosten ja aputilojen ei pitäisi kaavassa rangaistavasti vähentää sisätilaneliöitä, mitä sallitaan tontille rakennettavan, koska muuten rakennuttajafirma ahneuksissaan tekee vain maksimimäärän asuntoja sisätilaneliöinä, mutta ulko-ovella on vain pieni roiskeläppä ilman mitään varsinaista sateensuojaa tai säilytystiloja.
Ei tehdä arjesta liian vaikeaa ihmisille. -Pidetään koulut jatkossakin turvallisina. -Jaetaan päiväkotipaikat mahdollisimman läheltä, vähentäen autoliikennettä. -Leikataan puskat risteyksistä, että niihin näkee. -Pidetään kevyen liikenteen väylät aurattuina, jotta koululaiset pääsevät pyörällä kouluun. -Tehdään autoja käyttävissä lähiöissä parkkipaikkoja enemmän kuin joku 0.5 per asunto, jotta lakkiaispäivinä ym. vieraiden tullessa alueet eivät ole yhtä kaaosta, kun ne ovat jo 95% täynnä perusarkipäivänäkin esim. Vuoreksessa. -Selvitetään voiko erilaiset kaupungin ja säätiöiden vuokra-asunnot jakaa ensisijaisesti sille hakijalle, jonka työmatka olisi lyhin ko. osoitteessa, näin vähentäen turhaa päivittäistä matkustusta. -Selvitetään kaupungin mahdollisuuksia helpottaa moottoripyörien käyttöä esim. pysäköinnissä enemmän mopojen tapaan, vähentäen autoliikennettä kesäisin. Esimerkiksi Lahden kaupungissa moottoripyörä ja mopo on rinnastettu toisiinsa: "Kun kerran mopot ja skootterit saavat pysäköidä, mihin haluavat, niin moottoripyörät eivät vie tilaa sen enempää."
Kehittelin omaa "lean-valtio" konseptiani jo 2019, paljon ennen Yhdysvaltojen D.O.G.E. -virastoa tai Javier Milein suosiota. Ideani oli yksinkertainen, julkisen sektorin pitäisi tuottaa hyvinvointipalveluita, joita kaikki suurella varmuudella tarvitsevat Pihtiputaalta Tampereelle, neuvolasta vanhainkotiin, ja sitten erotella vapaaehtoisiksi veroiksi niistä ne asiat, jotka ovat enemmän harrastus-, tai hyväntekeväisyysluontoisia, kuten vaikkapa kehitysapu tai teatteri. Tavoitteeni tällä on nostaa ihmiset köyhyydestä, että heidän omalla työllään olisi ostovoimaa saada perhe ja elämä. Painavinta asiaani ovatkin talouden mittarit heikosta työllisyydestä ja ostovoimasta, joiden vuoksi 18-35 -vuotiaiden talous on merkittävästi heikompi kuin 80-luvulla, ja minkä vuoksi syntyvyys on alinta koskaan. Julkinen sektori tuhlaa verorahoja, vaikka ihmiset oikeasti tarvitsisivat eurojansa aivan perusasioihin, kuten asuntoon. Useimmat eivät synny vauraina. Käymme kouluja, pyöräilemme, aloitamme säästämisen pienistä ylioppilaslahjoituksista, ja samalla taistelun kesätyöpaikoista. Kaupungin filosofian pitää myös tukea koko ihmiselinkaarta, mahdollistaen nuorten oman henkilökohtaisen talouskasvun. Kaupunkiin on tultu tekemään töitä, ja verovarojen tuhlaus jonninjoutaviin asioihin on loukkaus sinnikästä nuorta säästäjää kohtaan. Olen varavaltuutettu, 14 vuotta työelämässä ja tuore isä. Kommentoin pääosin X:ssä.
