-
“Turkulaiset ensin”
Olen 24-vuotias metsäalan perustutkinnon käynyt metsuri, sekä Varsinais-Suomen perussuomalaisen nuorison hallituksen jäsen. Politiikkaa olen seurannut yläasteelta asti ja olen nyt ottanut ensiaskeleet päästäkseni itse vaikuttamaan asioihin.
Nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat, sekä syrjäytyminen ovat massiivisessa kasvussa. Nämä ongelmat myös ruokkivat toisiaan. Näihin haluan lisää ennakointia ja oikeita ratkaisuja.
Meillä on valtava määrä yhteiskunnasta syrjäytyneitä pienituloisia eläkeläisiä. Haluan tarjota heille uudelleen merkityksen ja nostaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä tuloja.
Talousarviossa vuodelle 2025 lisätään investointimenoja lähes 100:lla miljoonalla samalla kun Turun arvioidaan jäävän 17 miljoonaa miinukselle. Tässä ei ole mitään järkeä. Eletään omien tulojen rajoissa.
Mitä tehdä kun samanaikaisesti pitäisi pienentää kuluja ja parantaa palveluja? Sitä voi miettiä perussuomalaisten arvomaailman kautta, johon kuuluu vähäosaisten, huono-onnisten ja syrjäytyneiden suomalaisten auttaminen. Kansalle tämänhetkinen julkisuuskuvamme ei kuitenkaan heijasta näitä arvoja. Olkoon tämä sitten itsemme tai median syytä. Teemani liittyvätkin talouden tasapainottamiseen sekä vähäosaisimpiemme, eläkeläisten ja mielenterveys- ja päihdeongelmaisten nuorten tilanteiden parantamiseen. Lakataan elämästä yli varojemme ja annetaan arvojemme mukainen huomio heille jotka sitä eniten tarvitsevat.
“Ennakoinnilla terveyttä ja säästöjä”
Olen 24-vuotias metsäalan perustutkinnon käynyt metsuri, sekä Varsinais-Suomen perussuomalaisen nuorison hallituksen jäsen. Politiikkaa olen seurannut yläasteelta asti ja olen nyt ottanut ensiaskeleet päästäkseni itse vaikuttamaan asioihin.
Nykyiset mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät perustu parantamiseen, vaan ikuiseen hoitoon. Sataprosenttista apua tarvitaan heti, ei puoliteholla ja vuosi myöhässä. Kun psykologi peruu 8/12 ajoista vuodessa, nuori pysyy ikuisena potilaana poissa koulusta, töistä ja inhimillisestä elämästä.
Vanhuksilla on oikeus arvokkaaseen ja hyvän suomen kielen omaavaan palveluun. Nykyisellään vanhainkodin ja lähihoidon palvelut ovat surullista katsottavaa. Vanhukset eivät ole varastoitavaa tavaraa, vaan arvokkaita ihmisiä.
Potilasturvallisuudesta on pidettävä kiinni varmistamalla jokaisen työntekijän tarvittava suomenkielentaito. Hoitohenkilökunta on Suomen selkäranka ja on häpeällistä kuskata ulkomailta uusia hoitajia kun moni suomalainen on irtisanottu.
Mitä tehdä kun samanaikaisesti pitäisi pienentää kuluja ja parantaa palveluja? Sitä voi miettiä perussuomalaisten arvomaailman kautta, johon kuuluu vähäosaisten, huono-onnisten ja syrjäytyneiden suomalaisten auttaminen. Kansalle tämänhetkinen julkisuuskuvamme ei kuitenkaan heijasta näitä arvoja. Olkoon tämä sitten itsemme tai median syytä. Teemani liittyvätkin talouden tasapainottamiseen sekä vähäosaisimpiemme, eläkeläisten ja mielenterveys- ja päihdeongelmaisten nuorten tilanteiden parantamiseen. Lakataan elämästä yli varojemme ja annetaan arvojemme mukainen huomio heille jotka sitä eniten tarvitsevat.
