-
“Peruspilari.”
Olen 25-vuotias liiketalouden tradenomi. Olen työskennellyt vuosia palvelualalla, sekä toiminut yhdistystoiminnassa. Nykyään toimin Lahden Perussuomalaisten nuorisojärjestön hallituksen jäsenenä.
Veronkorotukset eivät innosta kuntalaisia työntekoon, eivätkä innosta yrityksiä investoimaan tai muuttamaan Lahden alueelle. Talouteen tarvitaan dynamiikkaa verotusta keventämällä.
Yksityisautoilu on edelleen oltava sallittua Lahdessa, sillä autoilijat ovat merkittäviä keskusta-alueen palveluiden käyttäjiä. Päästöpolitiikassa päästöjen vähentämiseen on löydyttävä muitakin vaihtoehtoja kuin autoilun kurittaminen.
Perusopetuksen arvot tulee palauttaa ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen. Opettajille täytyy antaa auktoriteetti pitää kuria, jotta oppilailla on mahdollisuus ja oikeus oppia.
Lahti tarvitsee uudenlaisen ajattelutavan, kun talouden haasteet käyvät entistä enemmän ajankohtaisiksi. On palattava perusasioiden ääreen ja varmistettava, että kunnan peruspilarit pysyvät paikallaan, muusta voidaan tinkiä. Lahti tarvitsee talouspolitiikkaa, joka rohkaisee yrityksiä investoimaan ja muuttamaan Lahteen. Veronkorotukset eivät ole keino alijäämien tasapainottamiseen, vaan menoissa tulee suosia aina sopeutusta. Perusopetuksessa oppilaille täytyy taata opiskelurauha, ja erityisapua täytyy tarjota niille, jotka sitä tarvitsevat. Opettajan auktoriteetti on palautettava luokkahuoneisiin. Lisäksi haluan, että keskusta-alue on myös tulevaisuudessa yksityisautoilulle avoin, jotta sen elinvoimaisuus säilyy.
“Terve järki.”
Hyvinvointialueet eivät voi hyvin.
Hyvinvointialueet tarvitsevat vähemmän hallintoa, sitäkin enemmän tekijöitä. Hallinnollisten menojen paisuttaminen on pysäytettävä, ja tilalle tarvitaan enemmän tekemistä.
Hoitoa täytyy olla tarjolla niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Digipalvelujen hyödyntäminen on tulevaisuudessa tärkeää.
Hyvinvointialueella hoidon täytyy myös tulevaisuudessa olla tarjolla niille, jotka sitä kaikista eniten tarvitsevat. Olennaista on kohdistaa siis resurssit sinne, missä niitä eniten tarvitaan, ja vähentää turhasta hallinnosta, jossa pärjätään vähemmälläkin. Digipalvelujen lisääminen avaa ovia esimerkiksi mielenterveyspalveluissa, mutta on myös muistettava, että mielenterveystyössä ihminen on keskiössä, eikä työtä mielen korjaamisen puolesta voida ulkoistaa koneelle. Kokonaisuudessaan sote-menojen kattamisessa tarvitaan tervettä järkeä. Sen kannalta on olennaista, että hoito saadaan ajoissa perille sinne, missä sitä tarvitaan eniten.
