-
“Pelastetaan mitä vielä voidaan.”
Olen syntyperäinen eurajokilainen ja kunnallispolitiikkaan lähdin mukaan mahdollisuudesta vaikuttaa rakkaan kotikuntani asioihin. Hyvinvointialue pilasi/pilaa kunnan hyvät terveys- ja vanhuspalvelut. Jotain tälle on tehtävä ja siihen tarvitaan hyvää yhteistyötä.
Varhaiskasvatuspaikkoja pitää olla riittävästi. Lapsiystävälliseksi kunnaksi ei voi mainostaa kuntaa, jossa joudut viemään lapsesi hoitoon 20:n kilometrin päähän ja palaat työpaikalle, joka sijaitsee kotisi "naapuritontilla".
Erityisryhmissä on taitoja ja vahvuuksia laidasta laitaan. Kunta mukaan taloudellisesti tukemaan työllistymistä, kartoittamaan ja rohkaisemaan yrityksiä huomioimaan heidät sopivissa tehtävissä.
Viikonloppuihin vaihtoehtoja koulun pihalla notkumiseen. Paikka missä kokoontua ja mahdollisuus turvalliseen ympäristöön. Kuunnellaan nuoria ja otetaan huomioon heidän toiveet ja tarpeet.
Minulla on puoliso ja neljä lasta, joista nuorimmainen on 10:n kuukauden ikäinen vaalivauva. Tehdastyöuran jälkeen uudelleenkouluttauduin lähihoitajaksi. Jälkeenpäin ajateltuna kolmekymmentä vuotta liian myöhään. Erikoistuin lapsiin ja nuoriin, mutta suurimman osan hoitajan urasta, olen toiminut kehitysvammaisten parissa. Kotihoito iäkkäämpien kanssa ja päiväkodit lasten parissa ovat myös tulleet tutuiksi.
