-
“AsenNetta valtuustoon”
Sekoilu seis! Helsingin tulee satsata laadukkaaseen koulutukseen, toimivaan kaupunkisuunnitteluun ja turvallisuuteen. Minä olen Netta, 26-vuotias HR-asiantuntija ja kauppatieteiden maisteri. Olen valmis tuomaan kaupunginvaltuuston päätöksentekoon ripauksen maalaisjärkeä ja asennetta.
Suomen koulupohja rapautuu, nuorten syrjäytyminen lisääntyy ja oppimistulokset ovat laskussa. Helsinkiläisten koulujen on kyettävä kääntämään tämä kehityskulku. Opettajien auktoriteetti on palautettava luokkiin ja perusasiat korjattava ennen kuin pedagogisesti lennokkaita suunnitelmia lähdetään toteuttamaan. Erityistarpeisia tai kielitaidottomia oppilaita ei myöskään voida inkluusion nimissä sijoittaa tavallisiin luokkiin, riittämättömän tuen piiriin. Koulujen on keskityttävä siihen, että oppilaat saavat vahvat perusvalmiudet ja laadukasta opetusta, joka tukee heidän kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan.
Turvallisuus ja työllisyys vaikuttavat suoraan kaupungin vetovoimaan, asukkaiden elämänlaatuun sekä talouden kasvuun. Hyvin toimiva työmarkkina tarjoaa helsinkiläisille mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, verkostoitumiseen ja taloudelliseen turvallisuuteen, mikä puolestaan vahvistaa asukkaiden sosiaalista ja psykologista hyvinvointia. Kun saatavilla oleva työvoima hyödynnetään tehokkaasti, yhteiskunnallinen eriarvoisuus kääntyy laskuun ja negatiiviset lieveilmiöt, kuten rikollisuus, mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen vähenevät. Toisaalta turvallinen ympäristö houkuttelee yrityksiä investoimaan ja luo tätä kautta uusia työpaikkoja. Näistä syistä meidän on vahvistettava poliisin ja pelastuspalveluiden resursseja sekä tuettava asukkaiden työllistymismahdollisuuksia. Turvallisuuden teema ei kuitenkaan rajoitu vain edellisiin tekijöihin, vaan ulottuu myös arkisempiin asioihin. Esimerkiksi teiden hiekoitukseen ja ulkotilojen valaistukseen on kyettävä panostamaan.
Stadin kaupunkisuunnittelussa on aika keskittyä käytännönläheisiin ratkaisuihin. Meidän on rakennettava kustannustehokkaasti toimivia, kestäviä ja asukkaita kuuntelevia ympäristöjä, joissa palvelut ovat helposti saavutettavissa. Helsingin ei tule olla pelkkä asfalttiviidakko tai betonihelvetti, vaan myös viheralueista on pidettävä kiinni. Kaiken kaikkiaan kaupunkikehityksessämme ei tarvita turhaa monimutkaisuutta, vaan maalaisjärkeä – suunnitelmia, jotka aidosti vastaavat helsinkiläisten tarpeita!
