-
“Yhteistyö edistää, yksin ei auta olla edes oikeassa.”
Olen 39-vuotias Ylitorniolainen. Pääkaupunki seudulta vuonna 2020 synnyinkuntaan paluumuuttanut maatilalla kasvanut ylioppilas ja nosturinkuljettaja. Periaatteiltani myöntyväinen ja taipuvainen ihminen, ainakin niin pitkään kun ajetaan yhteisiä tai heikompien tai hiljaisempien etuja.
Kunnan päätäntä ja toiminta mallien esiin tuominen kuntalaisille on nyky ajassa mielestäni tärkeää. Perusopetuksessa yhteiskuntaopin määrää on vähennetty viimeisten vuosikymmenten ajan niin paljon että vanhempien sukupolvien voi olla vaikea edes sisäistää kuinka vähän jo aiempien sukupolvien nuorille, nykyisille aikuisille, on annettu oppia heidän vaikutus mahdollisuuksistaan yhteiskuntaan. Kunta tasoisen toiminnan esille tuominen ja sen lain mukaan vaadittua määrää suurempi ja selkeämpi tiedottaminen toisi paremmin nykyisille nuorille, nuorille aikuisille ja yleisesti kuntalaisille tiedon ja avoimuuden lisäämisen kautta enemmän intoa ja kykyä osallistua kuntansa toimintaan. Yhteiskunta, kuten oma kotikunta, toimii ja kehittyy parhaiten kun mukana toiminnassa ja toimintaan vaikuttamassa on mahdollisimman moni. Mieluiten kaikki.
Asioissa on yleensä useampi kuin yksi mielipide. Äärimmäisesti vastakkaiset mielipiteet nousevat tilanteessa kuin tilanteessa helpoiten ja kirkkaimmin esiin. Tätä seikkaa olen saanut tai joutunut kokemaan ja havaitsemaan niin perhe-, työ-, ystävä- kuin yhteiskunnan piireissä. Myös ollut jo kaikissa yhteyksissä sovittelemassa ja hakemassa ratkaisua vastaikkaisesti ajattelevien tahojen tai ihmisten keskelle. Vahva vastakkain asettelu ei ole rakentavaa, eikä johda yhteistyöhön eikä siksi yhteiseen hyvään. Vääjäämättä tulee kaikissa tilanteissa nekin tilanteet missä asioista ollaan niin eri mieltä missä kyky havaita yhteiset mielipiteet katoaa. Usein vahvasti vastakkain asettuvia tahoja vältellään, niin ulkopuoliset kuin vastakkain asettuneet itse toisiaan. Kuitenkin ne tilanteet missä ollaan vahvasti vastaan, tarkoittaa että mukana on vahva tahtotila. Siten tällaisten tilanteiden välttelyn sijaan se ns. Erimielisyyteen käytetty voimavara pitää saada purettua niin että muiden osallistumisen kautta myös ääripäät saadaan tuotua käytännössä tekemään asioita. Pyrkimyksenäni tuoda ongelmanratkaisu taitoja kunnan päätäntään, ja keinoja missä yhteistyön merkitys ja sen tärkeys niin perheissä, työelämässä kuin kunnassa tulisi todella ymmärretyksi eikä vain sanaksi käyttää oman asian ajamisessa.
Meillä Ylitorniolla on lukuisia paikkakuntamme ja ympäristömme mukana tulleita ja olevia rikkauksia. Rajakunta, Väylä virtaa rinnalla, valtaväylä Tunturi-Lappiin kulkee kunnan halki. Kylä yhteisöissä tunnetaan naapurit, ovet on useammin auki ja avoinna kuin teljetty ja portein kulku estetty. Metsää, vettä ja luontoa on. Turismi kulkee yhä kasvavana virtana pohjoiseen väylää pitkin. Meillä jo tuossa listassa on paljon asioita mitä monella muulla ei ole. Erityisesti meillä on yhteistyön osaaminen. Soveltamisen taitoja sukupolvien takaa tilanteisiin ja paikkakunnan olosuhteisiin missä ihmisen on aina ollut hyvä olla. Muissa kunnissa kaivetaan esimerkiksi kultaa, ja ehkä joskus myös Ylitorniolla. Muistutus siitä että me ja Ylitornio itsessään on kultaa, sellaista mitä ei voi ottaa ja viedä mennessään mutta arvoltaan korvaamatonta meille kaikille. Asia pitäisi vielä hieman selkeämmin muistuttaa kaikille meille ja opetella ja oppia käyttämään keinot miten valjastaa nykyinen asemamme turvaamaan kuntayhteisöä kriiseiltä tai tilanteilta jos nykyiset olosuhteet paikkakuntamme, kotikuntamme, kohdalla muuttuvat. Tällainen kunnan markkinointi kuntalaisille ja muille, oikein toteutettuna, on tärkeää. Tärkeää meille, täällä menestystä toisilleen hakeville kunnan ja valtio rajoja yhtenään ylittäville ihmisille. Mitä meillä ei ole, tai on vähän, voidaan lisätä. Muistetaan ja muistutetaan ennemmin sitä mitä meillä on. Muuta tulee mukana.
“Yhteistyö edistää, yksin ei auta olla edes oikeassa.”
Olen 39-vuotias Ylitorniolainen. Pääkaupunki seudulta vuonna 2020 synnyinkuntaan paluumuuttanut maatilalla kasvanut ylioppilas ja nosturinkuljettaja. Periaatteiltani myöntyväinen ja taipuvainen ihminen, ainakin niin pitkään kun ajetaan yhteisiä tai heikompien tai hiljaisempien etuja.
Julkisen koulutuksen vähentäminen yhteiskuntaopin osalta jo oman peruskoulutuksen aikana on alkanut mielestäni näkymään entistä laajemmin poliittisen eli yhteiskuntaan vaikuttavan vallan siirtymisellä ihmisiltä itseltään yhä suoremmin julkishallinnollista valtaa pitäville tahoille itselleen. Mielenkiintoisuuden lisääminen ihmisille ja erityisesti nykyisten lasten ja nuorten vanhempien huomioon yhdeltä näkökulmalta saamaan seuraavia sukupolvia seuraamaan entistä tarkemmin nykyistä päätäntää läheisessä yhteiskunnan päätännässä. Valta päättäjiltä ihmisille siirtyy parhaiten tiedottamisen ja läpinäkyvyyden lisäämisellä ja keinoilla saada kaikenlaisten mielipiteiden esille tuomisen itse ihmisten suunnasta vaalituloksen julkistamisen jälkeenkin, mitä ennen itseni kaltaiset ehdokkaat ovat saanet olla esittämässä tahtoaan esille mihin haluaa tai pyrkii vaikuttamaan. Aikana missä media, tekniikka ja yhteiskunta itsessään on huomattavasti edellä teknisesti niitä rakenteita mille hyvinvointia ihmisille luotu prosessointi malli on rakentunut. Uudet, modernit ja ennen kuulemattomat kehitys ehdotukset ovat niitä millä toiminta päivittyisi paremmin palvelemaan ihmisiä. Tällaisia ajatuksia uskon löytyvän huomattavasti paremmin nuoremmalta sukupolvelta.
Kaikenlaisen julkishallinnon alaisen byrokratian alkaessa mielestäni lähestyessä muotoa missä ollaan lähestymässä historiassa jo tapahtuneita ongelmia missä toisaalta päätöksiä tekevät, toteuttavat ja tulkitsevat virkailijatkaan eivät välttämättä pysty yksiselitteisesti sisäistämään yksinkertaisimpiakaan päätöksiä, ohjeistuksia ja lausuntoja. On sinällään luonnollista kuinka yhtenään kasvava määrä ihmisistä joita päätökset koskettavat, eivät voi itsekään yksiselitteisesti ymmärtää mitä mikäkin merkitsee. Olisi syytä rakentaa toimintamalleja missä korulauseiden, lainasanojen ja muiden tulkintaa aiheuttavien päätösten sekä asiakirjojen muotoon keskityttäisiin mahdollisimman tiukasti. Tulkinnanvaraisuuden kitkemiseksi ja tämän prosessin kautta myös mahdolliset epäselvyydet pois sulkien jo päätösvaltaisen instanssin itsensä toimesta.
Haluaisin olla mukana tuomassa huomiota siihen että asioiden esittelyssä, niiden käsittelyssä, päätösten teossa ja täytäntöönpanossa toimitaan lakien mukaisuuden lisäksi niin, että toiminta olisi mahdollisimman helposti kaikkien niiden nähtävissä ja saatavissa joilla on oikeus tietää prosesseista. Kaikin mahdollisin keinoin olla varmistamassa asioista asiakirja käsittelyjen lisäksi mahdollisimman laajaa keskustelua. Erityisesti päätöksiä koskevien henkilöiden vähentämään mahdollisia tulkinnanvaraisuuksia ja niistä seuraavien vääjäämättömien ongelmien välttämiseksi.
