-
“Lapset, nuoret ja vanhukset ensin.”
Lasten ja nuorten hyvinvointi on maamme perusarvoja josta tulee huolehtia ja rahat on löydyttävä jopa verotusta kiristämällä.
Huolehtimalla lasten, nuorten ja vanhusväestön terveydestä ja turvasta pidämme kustannukset kurissa vaikka jakamalla palveluseteleilä
Hyvinvointialueen hallinnon rakenteita on tarkasteltava hyvin tarkasti sekä mitä toimia voidaan yhdistää tai jopa lakkauttaa. Samaa tulee tehdä kaikessa hyvinvointialueen julkisissa hallinnoissa. säästöjä on vaan saatava aikaiseksi. Säästöt eivät saa kuitenkaan tapahtua lasten ja nuorten palveluja karsimalla, saatikka vanhusten huollosta. Perusterveydenhuoltoon panostetut varat maksavat itsensä takaisin erikoissairaanhoidon säästöissä. Hyvinvoiintialueen tulee mahdollistaa kiireetön lääkäriin pääsy 14 vuorokauden kuluessa, ja jos tämä ei onnistujulkisella puolella on asiakkaan saatava maksusitoomus yksityiselle, ilman eri pyyntöä. Ja jos hoitojonoja halutaan todella lyhentää tulee yksityisen palveluntuottajan laskea julkisen palvelun tasolle.Vanhusväestölle tulee lisätä vanhainkotipaikkoja sekä ympärivuorokautisen hoivan paikkoja runsaasti. Tällä hetkellä vanhuksia pidetään pakolla kotonaan täysin riittämättömän kotiavun varassa. mielenterveyspalvelut on ajettu laittoman alhaiselle tasolle. ei ole enää riittävästi osastohoitopaikkoja ja kumarretaan avohoitoonjota sitäkään ei ole saatavilla säälliseen aikaan.
“Inspiroiva tulevaisuus kaikille”
Ennenkaikkea meidän tulee panostaa lapsien ja nuorien hyvinvointiin kunnnassamme.Myös vanhusväestö tuntuu unohtuneen päättäjiltä näin suurtan automarkettien aikakautena.Porvoon keskusta ja kivijalkakaupat näivettyy ja tori on enää vain tasainen parkkipaikka..
Kun panostat lapsiin ja nuoriin panostat itseesi.
Kuinka porvoota kehitetään, ja ketä varten. Onko huomioitu lapset ja nuoret? Onko heiltä kysytty mitä he haluaisivat? Onko yhä suuremmat koulut heidän mieleen.Millaista on kouluruoka, onko se ituja ja salaattia, vai monipuolista, maistuvaa, ravitsevaa ja kotimaista. Entä vanhukset, mitä olisi heidän mielestä kehitettävä. Onko heillä mahdollisuus harrastuksiin, vai haluaisivatko he jotain ohjattua toimintaa. Nykyään tehdään aivan liikaa ns. kylmää politiikkaa ja unohdetaan niin lapset ja nuoret kuin vanhusväestö. Ollessani vielä työelämässä (sairaankuljettaja), näin elämän koko kirjon, enkä ollut kovin tyytyväinen näkemääni. Nyt myös huoltovarmuus huolettaa. onko ympäristön maataloustuottajilla kaikki mahdollisuudet kehittää omaa ammattialaansa, saavatko lomittajia tai työvoimaa tarvittaessa pelloille. jääkö tuottajalle riittävästi sukanvarteen siemenviljaa tai lannoitteita varten, vai onko meidän tyydyttävä tänne saastuttaen tuotuihin elintarvikkeisiin.
