-
“Maassa maan tavalla”
Olen 54-vuotias ja valmistunut sisätauti/ kirurgiseksi sairaanhoitajaksi v. 1994. Lisäksi olen työn ohessa opiskellut tunnevyöhyketerapeutiksi ja käynyt HR-asiantuntija-kurssin. Perheeseeni kuuluu 12-vuotias tytär ja kaksi pomeraniania.
Jo nyt Suomi on suistunut naapurimaan tielle. On paljon muuttajia, keiden ainoa tarkoitus on hyötyä sosiaaliturvajärjestelmästämme ja rikosten lyhyistä tuomioista ”viiden tähden hotelleissa”. Pääkaupunkiseudulla tämä näkyy paremmin kuin Kehä III :n ulkopuolella. Näiden ihmisten tulisi hankkia itselleen työ tietyssä ajassa, tai muuten ulos maasta. Mielestäni sama pätee kiintiöpakolaisiin. Pakollinen suomenkielen kurssi heti ja työpaikka, näin se yhteiskuntaan integroituminen tapahtuu parhaimmiten. Sosiaaliturva kuuluu suomalaisille, ketkä sitä kaiken kallistuessa kipeimmin tarvitsevat.
Sukupuolia on kautta aikojen ollut kaksi, ja näin se on nyt ja jatkossakin. Sukupuoli on se, mikä syntymätodistukseen on kirjoitettu. Koska nyt maksamme aikaisempaa holtitonta rahankäyttöä ja kaikessa pitää säästää, on aika priorisoida, mihin eurot menevät. Mielestäni on ihmisten tärkeämpää päästä esim. tekoniveloperaatioon kuin jonkun sukupuolisia, fyysisiä ominaisuuksia muuttaa tai poistaa. Ihmiset, keiden oma identiteetti on hukassa, tarvitsevat enemmän psykiatriaa kuin kirurgiaa. Verorahoilla ei myöskään tule rakentaa wc- tiloja muun sukupuolisille. Oppikirjoissa tulee opettaa, että sukupuolia on kaksi, eikä yhtään enempää.
Ajatuksena on hienoa tarjota vege-ruokaa kouluissa ja työpaikoilla sitä syöville. Vaihtoehtonahan se voikin olla, kuten gluteeniton ja laktoositon ruoka. Ihminen on kuitenkin lihansyöjä, ja liharuokia tulee olla tarjolla kouluissa. Ravinnosta saattaa myös helposti tulla proteiiniköyhää, mikäli se on kasvispainotteista. Proteiinia tarvitsevat kaikki, ja erityisesti kasvavat lapset.
Suurin osa 30 vuoden työkokemuksestani on kirurgialta ja ensiavusta. Saudi-Arabiassa työskentelin seitsemän vuotta hoitaen mm. kuningasperhettä. Em. aika antoi hyvän eri kansalaisuuksien kulttuurituntemuksen, mistä on paljon hyötyä Suomessakin. Olen toiminut myös arabian-ja englanninkielen tulkkina. Viime kuntavaaleissa tulin valittua kaupungin varavaltuutetuksi, joten esim. lautakuntatyöskentely on tuttua. Itselleni tärkeää on tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus jokaisessa asiassa. Peruskäytöstavat; kuten tervehtiminen, kiitos, ole hyvä ja anteeksi täytyisi kuulua jokaisen taitoihin. Mielestäni opettajilla tulisi olla enemmän auktoriteettia (kuten joskus aikoinaan, vuosikymmeniä sitten), koska vain sillä tavalla saataisiin koulukiusaaminen kuriin - puhumattakaan vanhempien roolista. Liian monet lapset voivat pahoin nykyajan yhteiskunnassa. Ikävä kyllä, monilla syy löytyy kotoa tai koulusta. Jokainen lapsi/ nuori ansaitsee kavereita. Olen eläinrakas henkeen ja vereen, meidän kaksi koiraa tuovat sisältöä elämään. Arvostan kielitaitoa, koska mitä enemmän kieliä puhut, sitä enemmän ovet avautuvat maailmaan. Mielestäni ihmisen tulee matkustella yli Suomen rajojen sekä vapaa-ajalla, että työn merkeissä. Tämä taas luo avara-katseisuutta, eikä pienet ongelmat ole niin suuria.
“Edelläkävijät eivät katso karttoja”
Olen 54-vuotias ja valmistunut sisätauti/ kirurgiseksi sairaanhoitajaksi v. 1994. Lisäksi olen työn ohessa opiskellut tunnevyöhyketerapeutiksi ja käynyt HR-asiantuntija-kurssin. Perheeseeni kuuluu 12-vuotias tytär ja kaksi pomeraniania.
Sote-alalta löytyy paljon kiireisiä yksiköitä, ja henkilökunta on todella kuormittunut. Koska muutenkin mennään jo äärirajoilla, ei YT- neuvottelut ja henkilökunnan vähentäminen ole ratkaisu parempaan. Sote-alalla ei voi enää säästää, mikäli halutaan säilyttää hyvinvointivaltion laadukas terveydenhuolto. Säästötoimet on syytä aloittaa vaikka kulttuurista, mutta ei sote-alalta.
Ei ole halpaa rekrytä hoitajia kehitysmaista. Nekin eurot voisi sijoittaa hoitajien palkkoihin. Mikäli hoitajille maksettaisiin, se mikä heille kuuluu ammattitaitoon ja vastuuseen nähden, tulisi palkat tuplata. Nythän on niin, että hoitajien palkat ovat jymähtäneet -90- luvulle muden ammattiryhmien palkkojen kehittyessä. Lisäksi itselläni on omakohtainen kokemus ulkomailla työskentelyn ajoilta, kuinka esim. filippiiniläiset hoitajat sanoivat suoraan, että Suomi on läpikulkumaa. Ei heitä kiinnosta Suomi kalleuden, kylmyyden eikä -ei englantia- virallisena kielenään tunnustavana maana. On naivia ajatella, että he tänne jäisivät.
Jo nyt on erittäin vaikeaa päästä esim. psykoterapiaan. Avuntarvitsijoiden määrä kasvaa vuosivuodelta.Psykiatrian puolen palvelut ovat vihoviimeisiä, missä tulisi säästää. Täällä maailman onnellisimmassa maassa on viikottain raideliikenneonnettomuuksia, kun taas joku on jäänyt ilman palveluita. Yläkouluikäisillä ja lukiolaisilla on normaalia aloittaa keskustelu,- Mitä SSRI- lääkettä syöt? Ja kun terapiaan ei pääse, niin päihteiden käytöstä tulee ”omaterapiaa”. Emmehän halua kasvattaa lapsistamme tulevaisuuden työkyvyttömyyseläkeläisiä ja siten verorahatonta Suomea.
Suurin osa 30 vuoden työkokemuksestani on kirurgialta ja ensiavusta. Saudi-Arabiassa työskentelin seitsemän vuotta hoitaen mm. kuningasperhettä. Em. aika antoi hyvän eri kansalaisuuksien kulttuurituntemuksen, mistä on paljon hyötyä Suomessakin. Olen toiminut myös arabian-ja englanninkielen tulkkina. Viime kuntavaaleissa tulin valittua kaupungin varavaltuutetuksi, joten esim. lautakuntatyöskentely on tuttua. Itselleni tärkeää on tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus jokaisessa asiassa. Peruskäytöstavat; kuten tervehtiminen, kiitos, ole hyvä ja anteeksi täytyisi kuulua jokaisen taitoihin. Mielestäni opettajilla tulisi olla enemmän auktoriteettia (kuten joskus aikoinaan, vuosikymmeniä sitten), koska vain sillä tavalla saataisiin koulukiusaaminen kuriin - puhumattakaan vanhempien roolista. Liian monet lapset voivat pahoin nykyajan yhteiskunnassa. Ikävä kyllä, monilla syy löytyy kotoa tai koulusta. Jokainen lapsi/ nuori ansaitsee kavereita. Olen eläinrakas henkeen ja vereen, meidän kaksi koiraa tuovat sisältöä elämään. Arvostan kielitaitoa, koska mitä enemmän kieliä puhut, sitä enemmän ovet avautuvat maailmaan. Mielestäni ihmisen tulee matkustella yli Suomen rajojen sekä vapaa-ajalla, että työn merkeissä. Tämä taas luo avara-katseisuutta, eikä pienet ongelmat ole niin suuria.
