Sari Myllynen

Pohjois-Karjala on aina ollut lähellä sydäntäni. Palasin juurilleni Lieksaan, jossa voin samalla huolehtia ikääntyneiden vanhempieni asioista. Paluumuutto avasi näkemään Lieksan mahdollisuudet – etenkin kehitettävät asiat! Matkakeskus tarvitaan! Se olisi Lieksan käyntikortti! Kun tarpeet kohtaavat, oikea lopputulos saavutetaan vain neuvottelemalla. Torialueen suunnittelu on paikallaan. Lieksa tarvitsee ”luutaa” katukuvan siistimiseen. Tämä avaa myös työllisyyden mahdollisuuksia. Imagon kohentuminen on matkailun ja viihtyvyyden avain. Päätöksentekoon tarvitaan maalaisjärkeä ja palaamista perusasioiden äärelle! Kunnille on keskitetty aiempaa enemmän taloudellista valtaa, joka on käytettävä viisaasti. Julkiset työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat kaikki kunnan vastuualueena. Lieksan työttömyysaste on Pohjois-Karjalan korkeimpia ja on kärsinyt rakenteellisesta työttömyydestä liian pitkään. Yksin Lieksan syrjäinen sijainti ei asiaintilaa selitä. Varsinkin nuoret tarvitsevat harjaantumista työssä ja työtä! Heissä on tulevaisuus! Kunnalla on paljon tyhjiä kiinteistöjä. Kuinka nuoret voisivat hyödyntää niitä yrittäjyyden edistämisessä? Meidän täytyy panostaa nuoriin ja luoda heille mahdollisuuksia työelämään. Kuntien on ohjattava työvoimaa sellaiseen koulutukseen, joka parantaa työllistymisen mahdollisuuksia. Työvoimakoulutuksen tarjonta ja sisältö on suunniteltava yhteistyössä lähialueiden yritysten kanssa. Yhteistyö on avainsana!

Omaishoidon korvaukset tulisi saada verottomiksi ja nykyistä kohtuullisemmalle tasolle. Tällä hetkellä omaishoitajien korvausta ei saa läheskään kaikki, jotka siihen inhimillisesti katsoen olisi oikeutettuja. Tähän pitää saada muutos. Hyvin suurella osalla omaishoitajista jäävät lakisääteiset vapaapäivät pitämättä. On huolehdittava omaishoitajien jaksamisesta! Heidän vapaapäivistä huolehtiminen maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Hoitopolun tulisi olla saumaton. Suurin osa ikääntyvistä tai vajaakuntoisista haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja tätä suuntaa on tuettava, mm kotipalvelulla. Kun kunto ei anna myöten, tulisi hoitopolun olla niin ennakoitu, selkeä ja mahdollinen toteuttaa, ettei ketään jätetä odottamaan huonokuntoisena paikkaa laitokseen. Meidän on huolehdittava heikossa asemassa olevista. Kun ongelmia alkaa esiintyä, halvinta ja tehokkainta ongelmien hoitoa on puuttua niihin päättäväisesti varhaisessa vaiheessa. Jos lapsi oireilee kotona tai koulussa, täytyy olla matalan kynnyksen palveluja. Samoin mielenterveys-, päihde- tai riippuvuusongelmasta kärsivien tulisi päästä ohjaus- ja hoitopolulle mahdollisimman varhain. Näin kustannukset minimoidaan ja ihmisen mahdollisuudet selviytyä paranevat. Myös yksilön oman terveydentilan huolehtimiseen tulisi kehittää toimivia ratkaisuja. Esim. työttömille ja kotona läheistään hoitaville kerran vuodessa tehty terveystarkastus olisi ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa yksilö saisi sopivaa ohjausta.