-
“Turvallisen, elinvoimaisen ja kehittyvän Porin puolesta”
Olen kolmen aikuisen tyttären äiti sekä kolmen lapsenlapsen mamma. Työskentelen ikääntyneiden palveluissa lähihoitajana. Kokemusta päätösten tekemisessä on kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna, sivistyslautakunnan jäsenenä, joukkoliikennejaoston jäsenenä ja Porin Satama Oy:n hallituksen jäsenenä
Turvallisuuden tunnetta luo moni tekijä arjessa. Turvallisuutta tuo laadukas varhaiskasvatus, johon vanhempien on turvallista jättää lapsensa ammattilaisten käsiin työpäivän ajaksi. Turvallisuutta tuo asuinalueet joissa lasten on turvallista liikkua ja ulkoilla. Leikkikentät joissa on turvallista leikkiä. Liikunta- ja harrastuspaikat joihin pääsee turvallisesti ja joissa on turvallista liikkua ja harrastaa. Koulut joissa oppiminen sujuu häiriöittä ja jos häiriötä esiintyy siihen puututaan välittömästi ja tämän mahdollistaa se että kouluissa on riittävästi aikuisia mm ohjaajia opettajan työn tukena. Nuorille turvallisia paikkoja joissa kohdata myös vapaa-ajalla. Kaupungin infran kunnossapito ja kehittäminen tuo asukkaille viihtyisyyttä, mutta se tuo myös turvallisuutta kun tiet ja väylät on hyvin hoidettu. Kaupunki, jossa on työtä tarjolla, tuo taloudellista turvaa asukkailleen, näin pystyy tarjoamaan sekä itselleen että perheelleen taloudellisesti turvatun elämän. Turvallisuuden tunne kuuluu jokaiselle porilaiselle.
Valtionosuudet Porille ovat vähentyneet merkittävästi hyvinvointialueuudistuksen jälkeen, väestörakenteella on myös vaikutus osuuksiin ja Porin osalta se on valitettavasti osuuksia alentavasti, koska meillä asuu vanhempaa väkeä enemmän kuin nuorta. Tämä tarkoittaa sitä että meidän on kaupunkina tehtävä entistä enemmän jotta saamme houkuteltua tänne yrityksiä ja luoda näin kasvua väestökehitykseen ja talouteen. Merkittäviä investointeja onkin jo tiedossa, mutta lisää niitä on toivottavaa saada. Porin maantieteellinen sijainti on haastava, mutta meillä on hyvät yhteydet täältä, satama, lentokenttä ja raideliikenne joita kehitetään koko ajan. Taloudenhoito pitää olla kurinalaista sekä kaupungin omat investoinnit vastata todellista tarvetta. Meillä on laadukkaasti tuotetut palvelut, on kulttuuri ja liikunta mahdollisuuksia laidasta laitaan. Tapahtumia järjestetään, mutta toki niitä kaivataan lisää jotta saamme elävöitettyä kaupunkiamme. Keskustan elävöittäminen onkin iso haaste, johon pitää löytyä ratkaisu. Kauppahallin avautuminen on askel oikeaan suuntaan. Toki pitää vielä löytyä niitä rohkeita yrittäjiä jotka päättävät tuotteitaan ja palvelujaan siellä tarjota, jotta kauppahallin avautuminen todella tapahtuu. Meillä on paljon hyvää, mutta paljon on vielä toki tehtävääkin ja jo olemassa olevien palvelujen ylläpitäminen, vaatii sekin työtä.
Porin strategia 2030, siinä on kolme painopistettä, kasvava, osaava ja hyvinvoiva Pori. Nämä ovat erinomaisia tavoitteita joita kohdin Poria viedään. Näissä tavoitteissa on toki haasteita, ilman kovaa työtä niitä ei ole mahdollista saavuttaa. Mutta, ne eivät suinkaan ole mahdottomia tavoitteita. Itse ainakin uskon vahvasti siihen että positiivisia päätöksiä ja uutisia on luvassa porilaisille tulevaisuudessa.
Pori on minulle rakas kaupunki. Olen hengittänyt porilaisuutta syntymästäni asti. Olen perustanut perheen ja kasvattanut kolme tytärtäni täällä. Olen kokenut Porin kaupunkina josta ei ole ollut ainuttakaan syytä muuttaa pois. Haluankin jokaiselle samanlaisen kokemuksen ja näkemyksen Porista, jollaisena itse sen olen kokenut ja minkälaisen tulevaisuuden Porille näen. Kaupungin jossa on hyvä elää, on turvallista elää ja kasvattaa lapset. Kaupungin jossa on elinvoimaa ja mahdollisuuksia sekä uskoa tulevaisuuteen. Kaupungin joka kehittyy eikä jämähdä paikoilleen. Kaupungin josta ei ole syytä muuttaa pois, vaan ennemmin että on syy muuttaa tänne ja tulla porilaiseksi. Me porilaiset ansaitsemme turvallisen, elinvoimaisen ja kehittyvän Porin.
“Satakunnan hyvinvoinnin puolesta”
Työskentelen ympärivuorokautisessa palveluasumisen yksikössä muistisairaiden lähihoitajana ja olen syventänyt osaamistani suorittamalla muistihoitajan erikoisammattitutkinnon. Toimin myös äitini omaishoitajana. Ikääntyneet ansaitsevat oikea aikaista ja parasta mahdollista hoitoa ja hoivaa.
Meillä on rautaisia ammattilaisia hyvinvointialueella töissä, mm lääkäreitä, hoitajia, laitoshuoltajia, välinehuoltajia, sihteereitä. Jotta meillä on myös tulevaisuudessa näitä rautaisia ammattilaisia, hyvinvointialueen on työnantajana pidettävä huolta työntekijöistään. Työntekijöitä pitää kuunnella ja osallistaa. Pitää huoli että jokainen saa tuntea olevansa arvokas, niin että hänen työpanoksellaan on merkitys koko "baletin" pyörittämisessä. Työntekijä on oman työnsä paras asiantuntija ja sitä asiantuntijuutta pitää kuunnella, varsinkin muutosten keskellä.
Perusterveydenhuoltoon panostaminen tuo säästöä kalliista erikoissairaanhoidosta. Oikea aikainen hoitoon pääsy on taloudellisesti järkevää ja inhimillistä. Pitkittyessään sairaudet aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja elämänlaadun sekä toimintakyvyn merkittävääkin alenemista, jolloin seuraus on kalliiden hoitojen piiriin hakeutuminen. Omalääkärimallia on kehitettävä ja ikääntyneiden palveluiden alasajo sekä omaishoitajien hyväksi käyttö on loputtava. Me tarvitsemme ikääntyvälle väelle hoivaa ja huolenpitoa. Yksinäisyys luo turvattomuutta ja näin ollen ympärivuorokautisten sekä yhteisöllisen asumisen paikkoja on lisättävä. Omaishoitajien työn arvostuksen nostaminen myös tasolle jolle se kuuluu. Omaishoitajien tekemä työ on tällä hetkellä täysin aliarvostettua ja heidän saama palkkio työstään on lähinnä nimellinen. Lähimmäisen rakkautta ei saa käyttää näin räikeästi hyväksi.
Meillä laki sanoo että sote-alan ammattihenkilöllä on oltava riittävä kielitaito. Hyvinvointialueella tätä lakia ei olla otettu vakavissaan. Töihin on otettu ihmisiä joiden kielitaito on lähes olematon, ammatillista kielitaitoa ei testata ollenkaan. Tämä on todella iso kuormittava tekijä kollegoille sekä merkittävä potilasturvallisuusriski. Näin ei voi jatkua. Ammatilliset kielitestit on otettava käyttöön.
Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava. Vain sitä vahvistamalla saamme säästöä kalliista erikoissairaanhoidosta. On surullista miten kiinteitä lähipalveluita on karsittu. Varsinkin ikääntyneet ovat ihmeissään digitalisaation tullessa korvaamaan näitä lähipalveluita. Kun apua ei osaa hakea eikä näin ollen saa sitä oikea aikaisesti voi pienestä vaivasta kehittyä kallista hoitoa vaativa vaiva ja tämä ei ole taloudellisesti järkevää eikä todellakaan inhimillistä. Hoitajana koen valtavaa huolta myös työntekijöiden jaksamisesta. Koko ajan kiristetään ja vaatimukset lisääntyvät. Vuoropuhelua ei juurikaan käydä, vaan ollaan ajauduttu takaisin menneille vuosikymmenille jossa ylhäältä päin sanelu katsotaan normaaliksi johtamiseksi. Tämä ylhäältä päin sanelu ei tuo sitä kaivattua veto- eikä pitovoimaa. Työnantajan on myös huolehdittava uuden työntekijän kielitaidosta, niin että se on ymmärrettävällä tasolla. On iso kuormittava tekijä jos työkaveri ei suoriudu työtehtävistä puutteellisen kielitaidon takia. Puutteellinen kielitaito ei ole kuitenkaan pelkästään kuormittava tekijä vaan se on myös merkittävä potilasturvallisuusriski. Potilaalla/asukkaalla/asiakkaalla on oikeus tulla ymmärretyksi suomen kielellä, joten kielitaidolla on todellakin väliä!
