-
“Talous ja empatia tasapainoon”
Olen 41-vuotias kolmannen sukupolven Keravalainen. Neljän lapsen isänä minulle tärkeitä asioita ovat perhe, turvallisuus ja vakaa talous. Työni ohella toimin kaupunginvaltuutettuna Keravalla, Aluevaltuutettuna Vantaa ja Kerava hyvinvointialueella ja Keravan Energian hallituksen varapuheenjohtajana.
Keravan kadut ja koulut on oltava turvalliset jokaiselle. Väkivallan uhka ja häiriötekijät on poistettava Keravan kouluista. Opettajien auktoriteetin ja kunnioituksen palauttaminen on tärkeää turvallisen opiskeluympäristön takaamiseksi.
Julkiset varat on suunnattava ensisijaisesti jo palveluista maksaneille. On olennaista, että ikäihmiset kokevat olevansa arvostettuja ja aktiivinen osa yhteiskuntaa.
Keravan kaupungin on omalta osaltaan etsittävä leikkauksia ja pidettävä verotus mahdollisimman matalana.
Olen ehdolla edistääkseni suoraviivaista johtamista ja tiukkaa talouspolitiikkaa. Tosiasiat on tunnustettava ja niistä on voitava puhua. Wokettajat ja muut kadulla istuskelijat eivät voi ohjailla taloutta sekä turvallisuutta koskevaa päätöksentekoa. Päättäjien on aina asetettava ihmisten hyvinvointi ja turvallisuus ensisijalle. Yhteistä omaisuutta on hallittava vakaasti ja harkiten. Varoja on keskitettävä niille jotka eivät pysty itsestään taloudellisesti huolehtimaan. Kaupungilla on velvollisuus varmistaa arvokas ikääntyminen ja turvallinen lapsuus. Muut varat on kohdistettava valtaväestön peruspalveluihin, kiinteistöjen, infran sekä harrastuspaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon sekä työtä ja yrittäjyyttä edistäviin palveluihin. Länsimainen yhteiskunta elää kapitalistisessa järjestelmässä, jonka ongelma on paisuva julkinen sektori. Keravan kaupungin on omalta osaltaan etsittävä leikkauksia omasta organisaatiostaan ja pidettävä verotus mahdollisimman matalalla. Matalampi verotus voidaan mahdollistaa laittamalla talous ja empatia tasapainoon. Rahoitusta ei tule antaa aatteelliselle toiminnalle, monikulttuurisiin kielikylpyihin, sukupuolisekoiluun tai työtä vieroksuvien puuhapajoihin. Taiteen ja muiden toissijaisten kohteiden rahoitusta on tarkasteltava talouden tasapainottamiseksi. Kaupungin taloutta rasittaa myös liiallinen byrokratia ja heikko johtaminen.
