Minulle kansallismielisyys on kaiken politiikan lähtökohta. Päätöksenteon keskiössä on oltava suomalaisten talous, turvallisuus ja hyvinvointi. Sanon kyllä kotimaiselle ja paikalliselle – kilpailutukset on tehtävä siten, että paikallisilla ja kotimaisilla toimijoilla on mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuihin. Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys etenkin tällaisena aikakautena korostuvat. Kotimaisen tuotannon mahdollistamisesta ja kotimaisen suosimisesta hyötyvät niin kansantalous kuin työllisyyskin. Kuntataloudessa tärkeää on priorisointi ja vastuullinen talouspolitiikka. Rahat tulee käyttää ennen muuta kuntalaisten kannalta välttämättömiin palveluihin ennen toissijaisia menokohteita. Verottaminen ei ole itseisarvo, vaan päättäjien on huolehdittava kuntalaisten verovarojen tehokkaasta käytöstä. Veronkorotuksilla ei rakenneta tietä kohti kestävää kasvua. Kunnissa on huolehdittava siitä, että oma kunta on kannustava paikka asua, työskennellä ja yrittää. Liiallinen ilmastokiihkoilu kääntyy itseämme vastaan ja haittaa kilpailukykyämme. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut on turvattava. Yhteiskuntia rakennetaan tulevia sukupolvia varten ja kunnissa on varmistettava lapsimyönteinen ja perheellistymiseen kannustava toimintaympäristö ja palvelut.

Suomen julkinen talous velkaantuu ja väestö ikääntyy, eivätkä hyvinvointialueet ole välttyneet kohtaamasta haasteita ja joutuvat operoimaan haastavassa tilanteessa. Käytettävissä olevat resurssit on ohjattava tehokkaasti peruspalveluihin. Haluan varmistaa, että hyvinvointialueella keskitytään olennaiseen ja kaikesta epäolennaisesta tingitään, jotta kustannusten painopiste saadaan enenevästi perusterveydenhoitoon. Alueen on panostettava terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn tiiviissä yhteistyössä kuntien kanssa. Hyvinvointialueen hallinnossa on karsittavaa. Poliittisille ryhmille maksettavaa ryhmärahaa on leikattava. On järjetöntä, että puolueille jaetaan piilopuoluetukea samalla, kun palvelut keskittyvät ja perusterveydenhuollon kantokyky on koetuksella. Ihmisten palvelut etusijalle. Ratkaisu sotealan työvoimapulaan ei ole liian heikon kielitaidon omaava ulkomainen työvoima, joka pahimmillaan on potilasturvallisuusriski. Sosiaali- ja terveysala tarvitsee kunnianpalautuksen ja työolojen on vastattava työn kuormittavuutta ja yhteiskunnallista painoarvoa. Näin voimme edistää hoitohenkilöstön pysymistä alalla.