-
verotarkastaja, kauppatieteiden maisteri
“Rahat ja huomio peruspalveluihin”
Haluan parhaat mahdolliset sote-palvelut omalle kansalle niillä käytettävissä olevilla taloudellisilla ja henkilöstöresursseilla, mitä meillä on. Olen aluevaltuutettuna ja valtuustoryhmän puheenjohtajana nähnyt hyvin, mitä hyvinvointialueen päätöksenteko on.
Hyvinvointialue saa rahat valtiolta. Vain noin 5 % budjetista tulee asiakasmaksuista, joissa laki määrittää maksimin. Tulopuoleen ei siis paljoa voi vaikuttaa. Kysyntä palveluille on suuri, joten resurssit tarvitaan asukkaiden laadukkaiden palvelujen tuottamiseen. Parantamisen varaa on siinä, että keskitytään vain ydintehtäviin, leikataan hallintokuluja ja yksinkertaistetaan johtamisjärjestelmää. Ei varsinkaan puuhastella ilmasto-ohjelmien kanssa eikä mietitä, kuinka paljon paremmin voisimme huolehtia laittomasti maassa olevien terveydenhoidosta.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella esimerkiksi ikääntyneiden ympärivuorokautinen hoito on edullisempaa yksityisellä palvelutuotannolla kuin itse tuotettuna. Luultavasti näin ei olisi ikuisesti, jos ostaisimme kaiken vain yksityisiltä. On tärkeää, että yksityisen ja julkisen palvelutuotannon välillä on toimiva tasapaino ja varmistamme alueen asukkaille parhaat mahdolliset palvelut käyttämällä sopivassa suhteessa yksityistä ja julkista palvelutuotantoa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue voi huolehtia laadukkaasta palvelutuotannosta vain silloin, jos säilytämme taloudellisen itsenäisyyden. Muutoin ministeriö ottaa alueen päätöksenteon haltuun, ja silloin esimerkiksi omaishoidon tuki tulee tippumaan minimiin. Kun me alueella itse priorisoimme rahan käytön, niin saamme parhaiten sellaisen kokonaisuuden, mikä täyttää alueen asukkaiden tarpeet.
Aluevaltuuston keskeisiä tehtäviä ovat budjetista ja hyvinvointialueen strategiasta päättäminen. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen budjetti on noin 2 miljardia euroa. Siitä noin 640 miljoonaa euroa maksetaan HUS:lle erikoissairaanhoitoon. Aluevaltuuston päätökset vaikuttavat välillisesti palvelujen saamiseen, mutta aluevaltuutettu ei ota kantaa lääkäreiden tai hoitajien työsuunnitteluun. Siksi juuri ekonomi sopii erinomaisen hyvin päättämään aluevaltuustoon budjetista ja strategiasta. Jos minä tai kukaan muukaan Perussuomalainen emme ole aluevaltuustossa, niin sitten tulee ilmasto-ohjelmaa, paperittomien palvelujen parantamista ja kaikkea sellaista toisarvoista tai jopa vahingollista, mikä on joillekin puolueille tärkeätä.
“Puolustan sitä, jonka tehtävä on aina vain maksaa ja jaksaa”
Olen oikeistokonservatiivi ja Pohjois-Espoossa pientalossa asuva yksityisautoilija. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri, ja vuosien kokemus niin asiantuntijatyöstä kuin kaupunginvaltuustosta antaa minulle vahvan pohjan tehdä päätöksiä, jotka rakentavat Espoolle kestävää tulevaisuutta.
Päätöksenteko edellyttää aina rahaa. Jos Espoon talous ei ole kunnossa, niin kaupungin tuottamien palvelujen rahoitus vaikeutuu. Ongelmat näkyvät kouluissa, liikuntapaikoilla, katujen kunnossapidossa ja kaikessa siellä, missä kaupunki vastaa palvelujen ylläpidosta tai rakentamisesta. Kunnallisveron tai kiinteistöveron nosto ei ole ratkaisu talouden tasapainottamiseen, vaan kulut on mukautettava tulojen mukaisiksi kuntatasolla ihan niin kuin yksityistaloudessakin. Espoon liian suuri kasvu on haaste talouden tasapainolle ja kasvua pitää hillitä.
Me kaikki odotamme elinympäristöltämme ennen kaikkea turvallisuutta. Espoon pitää olla turvallinen tila kaikille. Tämä tarkoittaa katuja, kouluja, koteja, liikennettä ja ihan kaikkea.
Auto on Espoolle voimavara. Me saamme Espooseen yrityksiä ja asukkaita siksi, että auto on täällä ratkaisu eikä ongelma. Julkista liikennettä tarvitaan, mutta Espoo on kaupunkirakenteeltaan sellainen, että julkinen liikenne ei kohtuullisin kustannuksin pysty palvelemaan kaikkia liikkumistarpeita. Espoon asukkaan tulee saada olla vapaa. Jos espoolainen haluaa ajaa autolla, niin hän ajaa autolla eikä tätä vapautta yritetä rajoittaa.
Espoo on luonnonläheinen monen kaupunkikeskuksen kaupunki. Kaikkialta Espoosta pitää päästä lähiluontoon kävellen. Jokaisesta kodista pitää pystyä näkemään metsää tai edes muutama puu. Kaupungin kasvun pitää olla maltillista siten, että Espoon ominaispiirre lähiluontoa tarjoavana turvallisena ja vauraana kaupunkina on ensimmäinen ajatus, kun ajattelemme kotikaupunkiamme. Kaavoituksessa emme suosi tornitaloja. Kerrostaloalueille rakennetaan maltillisen kokoisia taloja ja kaavoituksella huolehditaan, että kerrostaloalueillakin säilyy luonnonläheisyys ja väljyys. Espoolaiset ovat vapaita liikkumaan niin kuin haluavat ja siksi autolla pitää päästä joka paikkaan. Espoossa on hyvä asua, elää, kasvattaa lapsia, tehdä töitä sekä harjoittaa elinkeinotoimintaa. Poliittisen päätöksenteon ja myös kaupungin viranomaistoiminnan pitää tukea kaikkia näitä tavoitteita. Espoossa asumisen pitää olla niin mukavaa, että Espooseen pääseminen on myös elämässä hyvin pärjäävän ihmisen haave. Minä olen pyrkinyt kaupunginvaltuutettuna tukemaan näitä tavoitteita ja pyrin jatkossakin.
