-
“Espoon etu edellä”
Olen Espoon Haukilahdessa asuva sähkötekniikan DI ja yrittäjä. Olen naimisissa ja aikuisen pojan isä. Politiikassa toimin Espoon kaupunginvaltuutettuna ja Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajana sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettuna. Vapaa-ajalla harrastan purjehdusta.
Haluan, että Espoossa kaikki voivat asua, elää ja liikkua tarvitsematta pelätä turvallisuutensa puolesta. Espoo ei kuulu katujengeille eikä muille rikollisille. Espoolaisena päättäjänä lupaan omalta osaltani tehdä päätöksiä, joilla taataan koulujen, kotien ja katujen turvallisuus. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja yhteistyöllä viranomaisten kanssa on täysin mahdollista palauttaa Espoo sellaiseksi rauhalliseksi elinympäristöksi, joka se oli vielä vain parikymmentä vuotta sitten. Se ei ole helppoa eikä onnistu hetkessä, mutta kun ongelmat tunnustetaan ja niiden syihin puututaan ajoissa, peli ei ole vielä menetetty. Iso osa Espoon turvallisuutta liittyy väestörakenteemme muutokseen. Massiivinen maahanmuutto on jo aiheuttanut asuinalueiden sosioekonomista eriytymistä, mikä näkyy myös turvallisuuden heikkenemisenä. Ratkaisut lähtevät siis siitä, millaisia uusia asukkaita haluamme Espooseen houkutella. Kaupunkimme asuntorakentamista ja palvelutarjontaa on kehitettävä ennen kaikkea kunnollisten työssäkäyvien lapsiperheiden, opiskelijoiden ja muiden veronmaksajien tarpeita varten, unohtamatta pitkän päivätyön tehneitä suomalaisia eläkeläisiä ja ikäihmisiä. Kouluissa turvallisuus lähtee aidosta kiinnostuksesta lasten ja nuorten elämään sekä aikuisten kyvystä pitää kuria ja toimia esikuvina. Se on välittämistä, joka luo turvallisuutta.
Espoo kasvaa 6500 asukkaalla joka vuosi. Kasvu tulee lähinnä maahanmuutosta. Kasvun laatua voidaan ohjata kaupunkisuunnittelulla ja kaavoituksella. Omakotitaloihin, rivitaloihin ja pienkerrostaloihin muuttaa enemmän hyviä veronmaksajia kuin massiivisiin kerrostalolähiöihin. On huolehdittava siitä, että Espoon pientaloalueet säilyvät elinvoimaisina eikä niitä tiivistetä liiallisella kerrostalorakentamisella. Kaupungin kaavoituksessa on myös varmistettava, että luonto ja virkistysalueet säilyvät kaikkien espoolaisten ulottuvilla. Puistoja ja puita on oltava kaikkialla, Rantaraittia on jatkettava ja kehitettävä edelleen. Espoota on kaavoitettava asukkaiden ehdoilla ihmisiä varten. Rakennusliikkeiden tulostavoitteet ovat toissijaisia eikä niiden saa antaa vaikuttaa päätöksentekoon. Asukkailla on oltava lainmukainen ja tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi heidän asuinympäristönsä kehittyy. Grynderiä ei kiinnosta, kuka sen rakentamassa talossa asuu tai miten talo soveltuu ympäristöönsä. Minua kiinnostaa ja olen aina valmis kuuntelemaan asukkaiden näkemyksiä ja ottamaan niitä huomioon päätöksenteossa. En halua nähdä Espoon muuttuvan Itä-Pasilan kaltaiseksi muodottomaksi ja persoonattomaksi betonilähiöksi. Sen sijaan haluan vielä vielä vuosikymmenien päästä nähdä sen Espoon, josta harva haluaa muuttaa pois.
Espoo on aina ollut tunnettu siitä, että siellä on helppo liikkua myös henkilöautolla. Kadut ovat kohtalaisen hyvässä kunnossa ja parkkipaikkojakin löytyy. Sen maineen haluan ehdottomasti säilyttää. Autot kuuluvat Espooseen. Auto on välttämätön osa hyvin monen espoolaisperheen arkea. Sillä käydään kaupassa, viedään lapsia kouluun, päiväkotiin ja harrastuksiin sekä ajetaan töihin. Ideologinen henkilöautoilun vastustaminen ja haittaaminen on älytöntä. Autoilun päästöt ovat jo laskeneet todella paljon, ja sähköistymisen myös ne katoavat tulevaisuudessa kokonaan. Väljästi rakennetussa Espoossa myös mahtuu autoilemaan, toisin kuin esimerkiksi Helsingin keskustassa. Myös joukkoliikenteen on toimittava. Pelkkä kalliiden raiteiden verkosto ei riitä, vaan bussilla on päästävä kulkemaan yhtä sujuvasti kuin ennen metroakin. Tässä auttaa älykkään liikenteen kehittyminen, kunhan sitä vain halutaan aktiivisesti soveltaa. Raskaat raideinvestoinnit eivät pian enää maksa itseään takaisin, joten niiden tekemisessä on syytä olla varovainen. Espoon kaupunkikehitystä ei myöskään saa ohjata sen mukaan, mikä parantaa HSL:n kannattavuutta. Joukkoliikenne on pidettävä renkinä, ei koskaan isäntänä. Espoossa on aina voinut myös pyöräillä ja liikkua jalkaisin. Näin on oltava myös tulevaisuudessa. Kun tehdään autotie, tehdään sen viereen pyörätie. Kun rakennetaan autoille pysäköintipaikat, varmistetaan samalla, että perille pääsee myös ilman autoa. Pidetään Espoo liikkeessä.
Olen muuttanut Espooseen vuonna 1976 pikkupoikana vanhempieni ja perheeni kanssa. Siitä lähtien olen muutamaa vuotta lukuun ottamatta asunut tässä Suomen parhaassa kaupungissa koko ikäni. Opintonikin tein Espoon Otaniemessä. En ole täysin tyytyväinen siihen, mihin suuntaan lapsuuteni ja nuoruuteni Espoo on kehittynyt. Kaupunki kasvaa liian nopeasti, ja asukkaiden tarpeet jäävät liian usein huomiotta. Espoon verotulot eivät myöskään ole kasvaneet samassa suhteessa kuin asukasmäärä. Välttämättömien palvelujen järjestämisessä on jo nyt haasteita, eikä tilanne helpotu itsekseen. Viimeiset neljä vuotta olen saanut äänestäjieni luottamuksella olla tekemässä tärkeitä päätöksiä Espoon kaupunginvaltuustossa sekä kaupungin kaavoitusta ohjaavassa kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Toivon, että olen toiminut näissä tehtävissä luottamuksen arvoisesti yrittäessäni edistää tärkeänä pitämiäni asioita sekä ajaa Espoon ja espoolaisten etua. Tällaisia asioita ovat muun muassa omaleimaisten ja viihtyisien pientaloalueiden säilyttäminen, henkilöautoilun sujuvuudesta huolehtiminen, liiallisen kerrostalogryndauksen hillitseminen, kotien, katujen ja koulujen turvallisuus sekä maahanmuuttopainotteisen väestönkasvun aiheuttamiin lieveilmiöihin puuttuminen. Tällä tavoin haluan palvella espoolaisia äänestäjiäni myös tästä eteenpäin, ja uskon olevani siinä aika hyvä. Siksi olen siis jälleen ehdolla Espoon kaupunginvaltuustoon. Ja aina mennään Espoon etu edellä, se on sanomattakin selvää.
“Yhdessä pärjäämme aina”
Olen Espoon Haukilahdessa asuva sähkötekniikan DI ja yrittäjä. Olen naimisissa ja aikuisen pojan isä. Politiikassa toimin Espoon kaupunginvaltuutettuna ja Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajana sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettuna. Vapaa-ajalla harrastan purjehdusta.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ensimmäinen tehtävä on tuottaa laadukkaat ja lainmukaiset peruspalvelut kaikille alueen asukkaille. Tämä on tehtävä sillä rahalla, jonka eduskunta vuosittain antaa alueen käyttöön. Rahan kohdentamisesta päättävät aluevaltuutetut. Kasvavan palvelutarpeen ja rahan vähyyden vuoksi lakisääteisten palvelujenkin tuottamisessa on paikoin tekemistä. Siksi en kannata minkään ylimääräisen palvelun järjestämistä ennen kuin kaikki lakisääteiset palvelut ovat tasavertaisesti kaikkien asukkaiden ulottuvilla. Ylimääräinen palvelu on esimerkiksi laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden terveydenhuolto, jota ei mielestäni ole tarpeen järjestää enempää kuin on aivan välttämätöntä esimerkiksi ihmishengen pelastamiseksi tai vakavan tartuntataudin hoitamiseksi.
Hyvinvointialueella on pidettävä koko ajan mielessä, että tarkoitus ei ole rakentaa ja ylläpitää raskasta byrokratiaa vaan hoitaa, hoivata ja pelastaa ihmisiä. Johtajia ja päälliköitä on rekrytoitava vain sen verran kuin on välttämättä tarpeen töiden organisoimiseksi, ja loput rahat on käytettävä sote- ja pelastusalan ammattilaisten palkkaukseen. Hyvinvointialueen tarkoitus ei ole olla massiivinen uusi hallintorakenne, vaan ainoastaan tapa järjestää palvelut mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Tässä on vielä paljon tekemistä.
Teknologian nopea kehitys tulee mullistamaan myös terveydenhuollon perusteellisesti. Näin on osin jo tapahtunutkin, mutta vielä on monta isoa mullistusta edessä. Oikein käytettynä uudet innovaatiot voivat säästää suuria määriä rahaa sekä nopeuttaa ja parantaa ihmisten hoitoa. Väärin sovelletut tekniset innovaatiot puolestaan aiheuttavat lähinnä vahinkoa ja rahanmenoa. Teknologiaoptimistina uskon, että esimerkiksi etädiagnostiikkka ja uudet kuvantamisen ratkaisut kehittyvät vielä todella paljon nykyisestä. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen on syytä pysyä tässä kehityksessä mukana. Parhaimmillaan hyvinvointialueemme voisi olla jopa sote-teknologian suunnannäyttäjä koko Suomelle. Näen paljon mahdollisuuksia siinä, että yhteistyössä yritysmaailman ja vaikkapa Aalto-yliopiston kanssa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue käynnistäisi tutkimus- ja kehityshankkeita, joilla voisi saavuttaa merkittäviäkin tehokkuushyötyjä palvelutuotannossa.
Hyvinvointialueiden perustaminen ei ole muuttanut miksikään sitä, että kansalaisten välttämättömät peruspalvelut maksavat koko ajan enemmän ja niiden järjestäminen on vuosi vuodelta haastavampaa. Aluevaltuutetun on kyettävä jakamaan valtion antamat rajalliset resurssit tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti, jotta kaikki alueen asukkaat voisivat mahdollisimman hyvin. Aluevaltuutettu ei hoida potilaita eikä sammuta tulipaloja, mutta hänen päätöksillään on iso vaikutus näitä tärkeitä töitä tekevien ammattilaisten arkeen. Itse olen toiminut alusta lähtien Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettuna sekä alueen tarkastuslautakunnan jäsenenä. Olen nähnyt läheltä, millaisia haasteita meillä on edessämme. Uskon, että nämä haasteet, kuten pitkät hoitojonot, ikäihmisten kasvava hoivan tarve, terveyskeskusten ahdinko ja pelastuspalvelujen saatavuus, ovat ratkaistavissa. Se edellyttää vahvaa ymmärrystä taloudesta sekä kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja priorisoida niiden osasia. Ilmasto-ohjelma ei ole peruspalvelu, terveyskeskus on. Suomalaisen palvelut ovat tärkeämpiä kuin laittomasti maassa oleskelevien ulkomaalaisten. Ensin huolehditaan heistä, jotka eivät enää jaksa huolehtia itsestään. Luotan siihen, että minulla on koulutukseni, ajattelutapani ja kokemukseni ansiosta erinomaiset edellytykset huolehtia suomalaisten peruspalvelujen tulevaisuudesta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Yksin en sitä tee, mutta yhdessä pärjäämme aina.
