-
Yliopiston lehtori, Tekn.tri
“Tarkkuutta hallintoon ja taloudenpitoon”
Olen 54-vuotias tekniikan tohtori ja matematiikan yliopistolehtori Otaniemessä. Lohjan Perussuomalaisissa olen toiminut kaksi vaalikautta, kaupunginhallituksen varajäsenenä 2017-2021 ja tarkastuslautakunnassa 2021-2025. Olen myös toiminut hallintosääntö- ja talousasioiden työryhmissä.
Julkishallinto on hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen ollut muutosten kourissa. Kunnilta on siirtynyt pois sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta näiden vastapainona työ- ja elinkeinopalvelut ovat tulleet kuntien järjestettäväksi. Kunnat huolehtivat jatkossakin koulutuksesta, kunnallistekniikasta, julkisten tilojen rakentamisesta ja ylläpidosta, kaavoituksesta ja maankäytöstä. Pääsääntönä on riittävän palvelutason tuottaminen kustannustasolla, joka ei lisää tarvetta veronkorotuksille eikä velkaantumiselle. Kaikissa päätöksissä on tarkoin seurattava hallintolakia ja hankintalakia; jokainen virhe tai muotovirhe on liikaa. Johtamisen on perustuttava tietoon eikä luuloihin tai uskomuksiin. Kunnissa on oltava käsitys siitä, mitä valtiontaloudelle kuuluu. Kaupungin sisäiset ohjeet tulevat olla selkeitä sekä viranhaltijoille että kaupunkilaisille. Tietojärjestelmiä on kehitettävä niin, että hyödyllistä tilannetietoa syntyy johtamisen tueksi. On luovuttava siitä, mikä on tarpeetonta tai liian kallista sekä hallinnossa että materiaalisesti. Rahan heittäminen ongelmaa kohden ei useinkaan toimi. Velkaantumista edistävistä maailmanparannushankkeista on tehtävä loppu.
Olen luottamustehtävissä keskittynyt lähinnä talouden ja hallinnon asioihin. Suomen talouden tilanne on ollut huolestuttava jo lähemmäs kaksi vuosikymmentä. Talouskasvuttoman ajan seuraukset alkavat vähitellen näkyä jo kansalaisten arjessa. Heikentynyt turvallisuustilanne lähialueilla vaatii resursseja, jotka ovat pois muusta yhteiskunnan kehittämisestä. Valtiontalous on heikoissa kantimissa, eikä Suomella ole EU:n ja rahaliiton jäsenenä mahdollista tehdä sellaista aggressiivista finanssi- ja rahapolitiikkaa kuten Ruotsi ja Norja. Väestön vanhentuminen, tyrehtynyt väestökasvu ja epäonnistunut koulutuspolitiikka vaikeuttavat tulevaisuudessa tilannetta entisestään. COVID-19 -aikainen lainanotto korjasi kuntataloutta muutaman vuoden ajaksi, mutta tämä vaikutus on jo poistunut. Vuosikymmenen alun kuntatalouden ongelmat toistuvat alkavalla vaalikaudella, kun kertynyt ylijäämä on pian syöty. Samalla joudutaan kuitenkin elämään pahemmin velkaantuneina kuin viime vuosikymmenellä, vieläpä korkeammalla korkotasolla. Jokainen julkinen investointi on nyt harkittava tarkoin, ja luovuttava on siitä, mitä ei enää tarvita. Tulevan kasvun eväät on nähdäkseni tehtävä samoilla resepteillä, joilla hyvinvointia on tässä maassa rakennettu aiemminkin: siedettävät elinkustannukset, tuloksellinen koulunkäynti, tarkoituksenmukainen koulutus sekä työstä palkka, jolla voi elää.
