-
“Karttakeppiä ja porkkanoita”
Salve! Olen 37-vuotias opettaja, isä ja huolestunut kansalainen. Koulutukseltani olen akateeminen sekatyöläinen: filosofi, sinologi & fyysikko. Työltäni taas olen opettaja, luonteeltani pohtija ja elämältäni kahden lapsen isä. Harrastan kirjoja, kuntoilua ja kuvataidetta, kesäisin myös vaeltelua.
Kasvatussektori kärsii aliresursoinnista, ja asia on korjattava. Lisää aikuisia ja auttavia käsiä, lisää opetusmateriaalia ja -mahdollisuuksia! Eritoten huomiota on kiinnitettävä ammattikoulutuksen alhoon, toisena painottaisin peruskoulun ongelmia — myös lahjakkaiden oppilaiden osalta.
Ilman tekemistä syrjäytymisen vaara on ilmeinen. Siispä harrastustakuu, lisää mahdollisuuksia harrastaa ja löytää itsensä, katujen sijaan!
Asumme liian pienesti, liian rumasti ja liian kalliisti. Luonnonläheistä asumista lisää! Tarvitaan ratkaisu asuntopulmaan, mutta sitä ei saa tehdä nykyiseen malliin luontoa tuhoamalla, vaan tiivistämällä ja muuttamalla nyt tyhjäksi jäävää toimistotilaa asunnoiksi. Samalla asunnontuotannon pitää olla asukas-, ei grynderiläheistä.
Minua huolettaa suuresti se suunta, johon Helsinki ja koko Suomi on kulkemassa. Nähdäkseni emme ole kestävällä pohjalla, emmekä ole näillä näkymin luovuttamassa maatamme parempana lapsillemme kuin minä sen vanhemmiltamme saimme. Tärkeimmät huomioimani epäkohdat ovat: 1) koulutuksen ongelmat 2) nuorison pahoinvointi 3) asumisen epäkohdat Edustan maltillista keskitietä. En ole oikealla enkä vasemmalla, vaan keskiluokan puolella. Samoin edustan myös arvokysymyksissä, ja näen aikamme suuren heilurin olevan juuri nyt alkamassa heilahtaa takaisin. Se on vaaran paikka, jos heilahdus ei ole hallittu. Maltilla ja järjellä se on. Mutta liikettä vastaan ri voi taistella, sillä liike on elämää. Pitää keskittyä sen ohjaamiseen. Niinpä tavoitteeni on sillata nuorison nousevat aatteet ja tendenssit yhteen vanhempien arvomaailman kanssa, niin että jatkuvuus säilyisi. Koen, että nykyiset hallitsevat ikäluokat eivät aina muista jättää tilaa nuorisolle — mutta myös, että nuoriso on unohtanut joitain asioita, jotka tekivät heitä edeltävistä ikäluokista suuria!
