-
“Hyvän arjen Kangasala”
Olen 57-vuotias suomalainen mies, isä ja isoisä. Minulle tärkeintä on sujuva ja turvallinen arki yhteisesti kaikille. Professorina tunnistan tosiasiat ja toimivat käytännöt - vouhotukset ja hömpän jätän muille. Vapaa-aikani vietän reserviläistoiminnassa, luonnossa liikkuen ja nuotiotulta katsellen.
Koulun tulisi olla lapselle turvallinen, kannustava ja tehokas oppimisympäristö, johon on kiva aamulla mennä. Todellisuus on kuitenkin usein jotain aivan muuta. Koulussa kiusataan, ja moni opettaja tai rehtori menee siitä mistä aita on matalin, sulkien silmänsä ja kieltämällä ongelman olemassaolon. Räikeimmin tämä näkyy kännyköiden kieltämisen nihkeytenä. Aivan uskomattomiinkin tekosyihin vedoten kännyköitä ei kerätä koulupäivän ajaksi talteen. Tosiasiassa ainoa syy on lisävaiva ja kiusaajien ongelmavanhemmilta tuleva vihaposti. Kiusaamisesta valtaosa tehdään jo nyt verkossa ja uudet teknologiat tulevat pian pahentamaan tätä merkittävästi. Kännykät keräämällä koulupäivän ajaksi, nettikiusaaminen saadaan loppumaan kokonaan! Niin yksinkertaista se on. Opettajilta ja rehtoreilta tulee vaatia selkärankaa aikuisen vastuun kantoon.
Useimmat ymmärtävät, että yksityisautoilu on yhä vähäpäästöisempi liikkumismuoto. Se kuljettaa vain ja ainoastaan oikeat ihmiset oikeasta paikasta oikeaan paikkaan - ja juuri oikeaan aikaan. Mukana kulkee tarvittava määrä tavaraa. Yhtä pieniin päästöihin perinteinen joukkoliikenne ei kykene kuin vain suurkaupunkien keskustoissa tai keskustojen välillä. Muualla bussit liikkuvat varsin tyhjinä - yhteensä koko Suomen busseissa on keskimäärin vain 7 matkustajaa! Vanhoihin iskulauseisiin takertuneena Kangasala on pyrkinyt vaikeuttamaan yksityisautoilua rajoittamalla parkkipaikkoja ja liioittelemalla nopeusrajoituksia. Paikallisesti näillä onkin jo saatu aikaan pieniä katastrofeja. Kuitenkin jokainen ymmärtää että kumpikin noista toimista LISÄÄ liikenteen päästöjä, joten ekoperustelutkaan eivät enää toimi. Kun yksinhuoltajaäiti tuo lapsensa hoidosta ja joutuu - aatteellisesti aiheutetun parkkipaikkapulan vuoksi - ajelemaan ympäri ja ympäri asuinaluettaan yhtä paikkaa toivoen, voidaan jo puhua kyykyttämisestä. Arki on tarpeeksi haastavaa ilman lisäkiusaakin, siksi Kangasalan tulee jatkossa huolehtia parkkipaikkojen riittävyydestä kaikille.
Vain kasvava metsä oikeasti sitoo hiiltä. Täysikasvuisuuden saavutettuaan metsä luovuttaa hiiltä maatumisen kautta samalla nopeudella kuin sitoo yhteyttämisen kautta, eli kokonaisuutena ei sido sitä enää lainkaan. Aikanaan hiilen kierto opetettiin ala-asteen biologiassa, ennenkuin asia sai kiusallisen poliittisen merkityksen. Edelleenkin asia on kuitenkin itsestäänselvä ja helposti todistettava: JOS metsä sitoisi hiiltä, olisi sitä kertynyt ikimetsiin jo vastaava kerros kuin soihin. Vaan eipä ole, ohuen karikkeen ja humuksen alta löytyy karu kivennäismaa. Koulukirja oli oikeassa, jokainen voi lapiolla tarkastaa. Sen sijaan kuljettamalla hiiltä pois metsästä puun muodossa, tilanne muuttuu täysin. Nyt metsä voi jatkaa hiilen sitomista ilman ylärajaa ja hiili ei palaudukaan maatumisen kautta takaisin ilmakehään. Samalla saamme puuta käyttöömme rakentamiseen, teollisuuden raaka-aineeksi, lämmitykseen tai vaikka vihermuodikkaaseen biohiiltämiseen. Muualla maailmassa tähän onkin jo herätty, ja metsien kuoliaaksisuojelusta on siirrytty takaisin tehometsänhoitoon. Tässäkään ei pidä liikaa innostua, vaan huolehtia samalla luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä - mutta se meillä Suomessa osataan kyllä.
Hyvä arki muodostuu monesta palasta. Terveys, rauha, toimeentulo, perhe ja ystävät aivan kärjessä. Kaikkiin näistä ei kaupunki voi päätöksenteollaan - onneksi - vaikuttaa, mutta moneen kylläkin. Esimerkiksi Kangasalan linjaus tarkoituksellisesti vaikeuttaa asukkaidensa yksityisautoilua kirpaisee eniten juuri raskainta arkea kantavia, pienten lasten vanhempia ja yksinhuoltajia. Toki se samalla LISÄÄ saasteita, ruuhkia ja epäviihtyisyyttä, mutta sen onkin tarkoitus olla symbolinen trendikkyyden osoitus. Saasteista viis, ja kiusahan se on pienikin kiusa. Erityisesti parkkipaikkojen kuristaminen on hölmöydessään huippusuoritus: Kuntalaisia kehotetaan siirtymään (kuvitellun) joukkoliikenteen käyttäjiksi, mutta sitä enemmän auto silloin tarvitsee parkkipaikkaa. Lisäksi joukkoliikenteen päästöt ovat yksityisautoilua suuremmat per matka, paitsi aivan poikkeustapauksissa. Lopullisena utopiana näillä fanaatikoilla on yksityisautoista luopuminen kokonaan, mutta täysjärkiset aikuiset ovat eri mieltä. Suomi on suuri maa.
