Kimmo Leivo
Projektinjohtaja, Diplomi-insinööri
Kuntavaalit
“Nykyespoolaisten etu ensin”
Olen 57 vuotias syntyperäinen espoolainen diplomi-insinööri. Asun perheeni kanssa Soukassa. Jatkuva kasvu ja kansainvälistyminen ei ehkä olekaan sitä mitä me nykyespoolaiset haluamme. Haluan säilyttää sen Espoon joka meille nykyespoolaisille on tärkeä, niillä ominaisuuksilla joita arvostamme.
Teemat
Nykyespoolaisten etu ensin
Nykyespoolaisten etu tulee olla kaikkien kaupungin kehittämistä koskevien päätösten peruslähtökohta. Viihtyisä, vehreä, turvallinen, ihmisenkokoinen kaupunki, missä arki sujuu tulee olla tavoitteena, ei kaupungin lisäkasvu eikä lisäkansainvälistyminen. Tapahtunut jatkuva kovankasvun kaupunkikehittäminen on huomattavasti heikentänyt meidän nykyespoolaisten elämänlaatua, näin ei voida jatkaa. Paljonko mahdollistetaan lisärakentamista, millaista ja minne tulee perustua huolelliseen harkintaan ajatellen nykyespoolaisten etua, niin viihtyisyyden, toimivuuden kuin turvallisuuden kannalta. Laadinnassa olevan yleiskaavan väestönkasvupotentiaalia on merkittävästi alennettava.
Tasa-arvoinen ja riittävä aluekehitys ja alueinvestoinnit
Kaikkia Espoon viittä aluekeskusta tulee kehittää tasapuolisesti ja toteutettavat julkiset investoinnit tulee kohdentaa kullekin alueelle tasapuolisesti oli kyseessä sitten julkiset palvelut kuten päiväkodit tai koulut, liikunta- tai kulttuurirakentaminen. Espoossa koulujen ja päiväkotien rakentaminen jäänyt jälkeen väestönkasvusta ja perheiden on vaikea saada lapsiaan lähikouluun tai -päiväkotiin. Rohkeus ajatella päätöstenteossa nykyespoolaisten etua ja maltillinen väestönkasvu helpottavat tätä ongelmaa. Lasten ja nuorison kasvatukseen, koulutukseen ja hyvinvointiin tulee tarvittaessa käyttää Espoon investointirahaston pääomia samoin pätevän henkilökunnan saamiseen varhaiskasvatukseen ja opetukseen. Lukion aloituspaikkoja on merkittävästi lisättävä Espoossa.
Rauha palautettava kouluihin ja päiväkoteihin, turvallisuus kaikkialle
Inkluusio, itseohjaus ja -oppiminen ja avoimet oppimisympäristöt ja muut vastaavat kokeiluhypet ovat jo osoittautuneet toimimattomiksi. On palattava malliin missä suurelle oppimishaluiselle enemistölle taataan rauhallinen ja turvallinen oppimis- ja kasvuympäristö. Tarvittaessa mahdollisista kieli tai muista oppimisvaikeuksista tai muista syistä tukea tarvitseville lapsille on mahdollistettava erityisluokat. Meillä ei ole varaa uhrata parasta enemmistöä. Tehdyillä päätöksillä kovasti kasvanut ja kansainvälistynyt Espoo on joutunut kohtaamaan tietysti myös sen mukanatuomat ongelmat ja lieveilmiöt, niin kaduilla kuin kouluissa. Jengiytyminen, huumeet, väkivalta, pahoinpitelyt, uhkailut ja varkaudet ovat tulleet osaksi espoolaisten arkea osin ei-työperäisen maahanmuuton seurauksena. Tähän ongelmaan on päättäväisesti puututtava että Espoossa jokainen asukas saa elää ja liikkua rauhassa missä tahansa, milloin tahansa. Yhteiskuntaan intergoivia nuorison harrastustoimintoja, kuten jalkapalloa, on kaupungin vahvasti tuettava.
Olen nähnyt Espoon muuttumisen kauppalasta yli 300.000 ihmisen kansainvälistyneeksi kaupungiksi. Osana kaupunkiorganisaatiota toimeenpanen tehtyjä päätöksiä ja päättäjien haluama muutoksen suuruus ja suunta on saanut minut ajattelemaan, että jatkuvan kasvun ja kansainvälistymisen ihannointi ei ehkä olekaan sitä mitä me nykyespoolaiset haluamme. Espoon kehittämisen keskiöön on otettava nykyespoolaisten etu. Nykyespoolaisten etu tulee olla kaikkien kaupungin kehittämistä koskevien päätösten peruslähtökohta. Viihtyisä, vehreä, turvallinen, ihmisenkokoinen kaupunki, missä arki sujuu tulee olla tavoitteena, ei kaupungin lisäkasvu eikä lisäkansainvälistyminen. Työn ja lasten koulun ja harrastusten kautta tunnistan espoolaisen arjen ja elämän haasteet. Liikunta- ja harrastusmahdollisuudet tarvittaessa kunnan järjestettävä. On puhuttu, kuinka kallista harrastaminen on. Edelleenkin harrastukset ovat erinomainen paikka kokea yhteenkuuluvuutta, oppia yhteistoimintaa, muodostaa ystävyyssuhteita, integroitua yhteiskuntaan, rakentaa ja ylläpitää kuntoa ja siten edistää terveyttä, siis hyvin kannatettava asia oli sitten kyseessä lapset-nuoret-aikuiset tai seniorit. On arvovalintoja mihin kaupunki investoi. Kaupungin toteutettava perusliikuntalajien ja nuorisoliikunnan harrastuspaikat liikunnallisen elämäntavan mahdollistamiseksi kohtuukustannuksin. Seniorit ovat liikuntarannekkeensa ansainneet, parempi go-go kuin no-go.